Islanti 2013: Reykjavík, Skógafoss & Snæfellsnes

Tervehdys! Blogi on näköjään viettänyt hiljaiseloa huhtikuun lopusta lähtien. Suonette anteeksi, keskityin hetken blogin kustannuksella asiaan, jonka ympärille palstan aikoinaan perustin. Kun pääsykokeet lähenivät ja lukutahti vaati kiristämistä, kaikki muut turhat stressinaiheuttajat ja ”pakot” pudotettiin pois.

Perfektionistiluonteelle jopa yleensä rennoksi tarkoitettu bloginkirjoittaminen muodostuu helposti pään ympärillä olevaa vannetta kiristäväksi epämääräiseksi ahdistukseksi. Nyt pääsykokeet ovat ohi ja mieli on rento. Itse pääsykoepäivää ja tuntemuksia voin kommentoida sen verran, että tuntui hyvältä saapua pääsykoesaliin, tehdä kaikki tarvittavat valmistelut sitä ennen ja vain keskittyä tekemään parhaansa. Mieli oli yllättävän rento itse paikan päällä ja sama tunne on jäänyt päälle jälkikäteenkin. Hällä väliä, vaikka koe oli kuulemma vuosiin vaikein – se on kuitenkin sama kaikille. Tieto, taito ja tahto sen lopulta ratkaisevat.

Heti pääsykokeen jälkeenkin on riittänyt tekemistä, paljon rennommissa tunnelmissa kylläkin. Vain pari päivää pääsykokeen jälkeen lensin Islantiin viikon reppureissulle ja Islannin jälkeen minua on pitänyt kiireisenä uusi perheenjäsen, innokkaasti lemmikkieläimen tavoille totutteleva pieni, fiksu ja lempeä parivuotias koiraeläin. Tässä kun on hetki hengähdetty alkaa jo pikkuhiljaa tuntua siltä, että leppoisa arki voi taas alkaa. Niin jatkukoon siis myös palstan kirjoittelu!

Aloitetaan Islannin-kuulumisista.

Islanti 2013

Pitkää ja raskasta työtä jaksaa aina paljon paremmin uurastaa eteenpäin, kun asettaa itselleen etappeja ja välietappeja, joiden saavuttamisesta saa luvan palkita itseään vähän. Hyvä palkinto on loma – viikonloppu kotona sohvalla möllöttäen, jos on sellainen olo, tai silloin tällöin irtiotto ulkomaille. Aiemmin olen suosinut matkakohteina lähinnä lämpimiä ja halpoja etelän maita, jonne lentäminen on todennäköisesti kallein osuus koko matkasta. Todellisuudessa minua olisikin houkutellut reilata taas tänäkin kesänä Italiassa, Espanjassa tai vaikka Etelä-Ranskassa, mutta matkakohteeksi valikoituikin tällä kertaa erittäin yllättävä ja toisella tapaa eksoottinen kohde, pohjoisen Atlantin ympäröimä vulkaanista alkuperää oleva Islannin saarivaltio. 

Olen aina utelias ja valmis haastamaan ennakkoluulojani ja kun lentoliputkin löytyivät 240 euron hintaan, lentoliput oli pian muutamalla hiirenklikkauksella ja verkkopankkimaksulla ostettu. Jäljelle jäi murehtia yhden maailman kalleimpien maiden hintatasoa sitten paikan päällä ja miettiä tarkempia matkasuunnitelmia.

Pääsykoekiireiden alla jätin tarkempien matkakohteiden miettimisen matkakaverin tehtäväksi, mutta suurin piirtein yhteistuumin päädyimme siihen, että haluamme kokea Islannista pienen maistiaisen kaikkea: aika paljon luontoa, vesiputouksia ja kallioita, maagisia trolleja ja haltioita (…), vähän urbaanimpaa Reykjavíkia ja tietenkin kuumia lähteitä.

Itse virittäydyin matkatunnelmaan hankkimalla iltalukemiseksi juuri sopivasti keväällä ilmestyneen Mondon uuden Islanti-oppaan, josta sai hyödyllistä knoppitietoa tiukassa ja kattavassa paketissa. Islannissa monta vuotta asuneen Satu Rämön kokoama opas johdatti samalla mukavasti myös islantilaiseen elämänmenoon ja sielunmaisemaan, ja itse matkallakin kirjasta oli mukava tarkistaa reitin varrella olevia mielenkiintoisia kohteita. Rehellisesti ja hauskoin sanankäänteinkin kirjoitettu opas vahvisti osaltaan Islannista saamiani mielikuvia (esim. maan hintatasosta), mutta myös rohkaisi kokeilemaan uusia asioita (esim. liftausta).

Hyvä vinkki isommalle porukalle tai mukavuudenhaluiselle kaksikollekin on kyllä tosiaankin hankkia loman ajaksi vuokra-auto, jolla pääsee kiertelemään Islannin joka nurkan takana olevia luonnonnähtävyyksiä aivan omaan tahtiin. Meillä kävi tuuri niin liftatessa kuin bussillakin kulkien, että paikalliset ja kanssamatkustajat jakoivat mielellään tietoa ja vähän jeesasivat kulkemisessakin, joten saimme vähän maistaa tuota vapautta itsekin.

Rahanmenosta en pitänyt erikseen minkäänlaista tiliä, mutta arvioisin rahaa kuluneen paikan päällä noin 400–500 euroa. Tämä summa viikossa ja ihan mukavasti elelimme ja oleilimme sunnuntaista lauantaihin. Etukäteen varauduin käyttämään noin 50 euroa/päivä (sis. majoitus), josta oli tietenkin varaa joustaa tarpeen vaatien suuntaan tai toiseen. Emme käyttäneet rahaa opastettuihin kierroksiin, yövyimme lähinnä hostelleissa, muutamana yönä myös vähän kalliimmassa kahden hengen huoneessa, käytimme julkisia kulkuvälineitä ja kerran kokeiltiin myös liftausta, mikä oli muuten huisin hauskaa! Islanti onkin kuulemma liftauksen luvattu maa. Toisella peukunnäyttämällä tärppäsi ja alle viiden minuutin tienvarrella seisoskelun, joten minäkin voin osaltani vahvistaa myyttiä.

Paremmin kuin sanat kertovat ehkä kuitenkin matkakuvat, joten annetaan niiden nyt puhua puolestaan.

Ainoastaan yksi merkittävä kohde jäi matkasta kuvaamatta: viimeiseksi kohteeksi jätetty Blue Lagoon, varmasti Islannin suosituin geoterminen kylpylä ja turistikohde. Ylellinen kylpyläkokemus olikin mitä mainioin tapa päättää viimainen, hiukan hyinen ja nuhankin uuvuttama matkaviikko. Kaikki säryt ja kolotukset jäivät altaaseen ja lämpö jätti mukavan raukean olon bussimatkalle takaisin Reykjavíkiin.

Matkareitti: Reykjavík–Skógar–Reykjavík–Grundarfjörður–Arnarstapi–Grundarfjörður–Reykjavík

Yöpaikat: Reykjavík (Kex-hostelli, 2 päivää), Skógar (Skógar-hostelli), Grundarfjörður (Grundarfjörður-hostelli), Reykjavík (Loft-hostelli ja Kex-hostelli)

Ensimmäiset päivät: Reykjavík & Skógar

Ensimmäinen ilta Reykjavíkissa. Satoi ja tuuli kävi luihin ja ytimiin, mutta onneksi kävi kutsu myös Irisin ja Sleepwalker’s Stationin keikalle lämpimään Café Haitiin.

Seuraava aamu Reykjavíkissa. Pitkäaikaisen stressin heltiäminen laukesi sitten tietenkin heti kunnon nuhalentsuna. Alkavaa flunssaa vastaan taisteltiin mm. kädessä olevalla porkkana-sitruuna-inkiväärimehulla, jota sai pääkadun varrella olevan hippiruokakaupan mehubaarista.

Kohti Skógaria ja Skógafoss-putousta. Tuhisin (töin tuskin sain hengitettyä nenän kautta) ja niistin nenää tässä vaiheessa niin paljon, että katsoin paremmaksi pysyä eristyksissä ihan omalla penkkirivilläni. Maisemia jaksoi silti ihailla.

Skógafossin juurella illansuussa.

Omenaa iltapalaksi. Muutakin olisi ollut, muttei vaan jaksanut. Olin Skógarin ensimmäisenä iltana niin flunssan uuvuttama, että jäin suosiolla hostellille nukkumaan kuumeista ja tukkoista oloa pois. Edellinen putouskuva olikin matkakumppanin ottama ja vaati läpimäräksi kastumisen illan koleassa – ei todellakaan mikään paras idea kuumepotilaalle.

Seuraavana aamuna jopa minä ehdin ja jaksoin kiivetä katsomaan putousta. Näkymät myös ympärille olivat upeat ja kävelimme jopa jonkin matkaa jokivartta ylöspäin. Oli todella jännittävä (en keksi parempaakaan sanaa) katsoa korkealta ja nähdä, kuinka Islannin rannikon monet pikkujoet laskeutuivat kallioilta alavalle maalle verkkomaiseksi suistoksi ja lopulta kantoivat vetensä mereen. 

Ystävykset Sarah (”Scary”) ja Andrew, taiteilijoita tahoillaan molemmat, poimivat meidät kyytiin Skógarista Reykjavíkiin. Malissa syntynyt, nykyään Canterburyssa asuva Sarah on ollut 17-vuotiaana jopa Suomessa au-pairina. Hämeenlinnassa, kuulkaas! Kyllä riitti juteltavaa nuoruusmuistojen suomalaisesta luonnosta, karjalanpiirakoista ja Helsingin-visiiteistä! Andrew taas oli purjehtinut yksin Islantiin Atlantin yli ja aikoi vielä jatkaa matkaa Kanadaan. Liftauskokemus eväs- ja maisemankatselupysähdyksineen näiden tyyppien kera oli kertakaikkisen upea. Juuri Sarah’n ja Andrew’n kaltaiseksi avoimeksi, ystävälliseksi ja ikuisesti seikkailevaksi aikuiseksi olisi upea kasvaa.

 

Snæfellsnes

Liftauksen jälkeen vaihdettiin lennosta bussin kyytiin, ja keskiviikon illansuussa saavuttiin Grundarfjörðuriin. Seuraavana aamuna näennäisesti kuolleessa pikkukylässä näytti hetken jopa siltä kuin kyläpahasesta ei olisi  julkisilla kulkuvälineillä matkustaville lainkaan poispääsyä (vuokra-auto olisi ollut näillä main todella pop). Tilanne kyllä osattiin ennakoida, mutta riski oltiin päätetty silti ottaa. Riskinotto lopulta myös kannatti!

Ilman reitin avoimeksi jättämistä kaikki seuraavat maisemat olisivat todennäköisesti jääneet kokematta…

Grundarfjörðurin hostellin keittiöstä avautui näkymä merenlahdelle. Tällä lahdella voi joskus kuulemma nähdä myös valaita.

Maailman ystävällisin bussikuski, jonka nimeä en osaa lausua saati kirjoittaa. Suomalaista Karria se vähän muistutti, joten jääköön lämpimiin muistoihini juuri Karrina. Kun kyselimme reittiä Grundarfjörðurista takaisin Reykjavíkiin, Karri ehdotti niemen kiertämistä hänen edestakaisen bussireittinsä mukaan.  

Kiireettömällä aikataululla kulkenut bussikuski pysäytti yhdelle pysäkille jopa 20 ylimääräiseksi minuutiksi, jotta ainoat matkustajat ehtisivät käydä katsomassa tulivuoren kraateria ja ihailemassa laavakivistä muodostunutta merenrantaa. Dary keräsi taskunsa täyteen islantilaista laavakiveä.

Karrin ehdotuksesta patikoimme myös reilun parin kilometrin mittaisen matkan kahden bussikierroksen viimeisen pysäkin välillä sillä välin, kun Karri vietti lounastaukoaan. Ystävällinen bussikuski lupasi hakea meidät kahdelta seuraavasta kylästä, ja niin vain muutamien jännän ja odotuksentäyteisten minuuttien jälkeen tuttu sini-keltainen bussi kurvasikin sovitulle pysäköintialueelle.

Etsi kuvasta vuorenhuippu, jäätikkö ja puoli-ihmistrolli.

Yhdellä puolen rantapolkua näytti tältä.

Toisella puolen tältä…

 ja tältä…

ja tältä.

Kun rantapolkua kulki eteenpäin ja katsoi uudestaan polun toiselle puolle näytti taas tältä.

Kiveä ja sammalta kaikkialla, vähän ruohontupsua siellä täällä. Etäisyydessä häämöttää kylä, josta maailman paras julkisen liikenteen palvelu noukki meidät kyytiinsä.

Päivä sattui sateiseksi. Kerran tuli jopa liukastuttua mutaan pepulleen. Koko massalla häntäluulle tuleva pyllähdyskään ei onneksi tunnu missään, kun on muhkeat pehmusteet ja muutkin tukilihakset kunnossa! ;)

Taskukokoisesta Islanti-oppaasta oli paljon iloa. En muuten olisi osannut etsiä esim. Bárður Snæfellsásin kivipatsasta enkä osannut kertoa tämän puoliksi ihmisen, puoliksi trollin jännittävää tarinaa matkakumppanillekaan. Dary oli paitsi laavakivistä myös trolleistakin haltioissaan. ;)

 

Viimeiset päivät Reykjavíkissa

Palasimme Reykjavíkiin päivä ennen alkuperäistä suunnitelmaa. Onneksi pienen soittokierroksen jälkeen löytyi keskustan Loft Hostellista mukava huone vielä vapaana ja ehdimme vielä pienelle iltakävelykierrokselle Reykjavíkin iltaelämään.

Näkymä vasta avatun Loftin Hostelin kattoterassilta aivan keskustan ytimeen.

Hallgrímskirkja. Kirkontornin kerrotaan suunnitellun muistuttamaan laavakivestä lohkeavia basalttipylväitä, joten aivan Reykjavíkin sydämessä sijaitseva kirkko kunnioittaa olemuksellaan myös Islannin kauneinta antia, luontoa.

Myöhäksi venyneen iltakävelyn päätteeksi haimme jotain syötävää ja sushimainokset houkuttelivat meidät tämän viihtyisän pienen Laugavegurin varrella sijaitsevan kahvilan sisään. Keittiö oli kuitenkin jo sulkenut kymmeneltä, mutta paikan suussasulavat kakutkin maistuivat hemmottelunhakuisille.

Viimeiseksi yöksi palasimme Kex-hostelliin, jonne sai kätevästi tilattua lentokenttäbussin suoraan ovelle. Viimeinen tunnelmakuva hostellin aula-kahvilasta.

Talo tarjosi kahvit bussia aamulla puoli neljältä odottaville. Palvelua viimeisen päälle! 

Matkakertomus on hyvä päättää tähän kuvaan. Matkaajan paremmin tunteville kuva saattaa puhua jotain.

Muille sanotaan vaan näin, että kettu on tyytyväinen… :)