Opintoja, työharjoittelua, työtä ja yrittäjyyttä…
Kovasti tekisi mieli postailla tänne vaan kaikkea treeni- ja treenitavoitematskua, ja treenipäiväkirjaakin on pidetty säntillisesti jo kolmen viikon ajalta mustaan kovakantiseen kierrevihkoon, joka kulkee tunnollisesti joka treenissä mukana.
Jälkimmäisestä täytyy mainita, miten kätevää on merkitä salipuuhailunsa aina muistiin. Kehitystä/junnaamista on paljon helpompi seurata ja painojakin voi nostaa aina seuraavaan viikkoon nähden, kun näkee, että jaa, sain viimeksi kymmenen toistoa noilla painoilla, jospa lisättäisiin vähän painoa ja katsotaan jaksaako enemmän – ja kummasti sitä on vaan yleensä jaksanut.
Maastavedossa on tavoite nostaa 2 x 15 kg (+ tanko) tammikuuhun mennessä. Nyt menee neljällä toistolla 2 x 12,5 kg. Vielä marraskuun alussa nousi nihkeät kolme kertaa kympeillä (2 x 10 kg), rimppakinttu! (Ja vielä ihan, että ”onks pakko?” :D)
—
Pelkät treeniblogit ovat aika tylsiä, joten ajattelin muistuttaa sekä itseäni että projektin seuraajia, että on tälle tulevalle puolivuotisjaksolle muutakin luvassa kuin armotonta punttien nostoa. Nimittäin sitä armotonta pänttäystä!
Aloitin valmistautumisen jo marraskuun alussa rahtaamalla vanhempien luota kaikki lukioajoilta säilyneet hyödylliset kirjat, pari kemian kirjaa näyttää puuttuvan, mutta suurin piirtein kaikki fysiikan ja biologian kirjat tuntuvat olevan tallella. Kuvitelkaapa, että näitäkin on parhaimmillaan aukaistu ensimmäisiä kertoja jo joskus vuonna 2002!
Toivotaan, etteivät lukion oppimäärien sisällöt ole paljon muuttuneet siitä seitsemästä vuodesta, joka minullakin jo lukion käymisestä on kulunut.
Tiesittehän muuten, että lääketieteen pääsykoemateriaali vaihtui viime keväänä Galenoksesta lukion biologian, fysiikan ja kemian pitkiin oppimääriin? Se voi olla kannaltani hyvä juttu, tai sitten aivan sama: joka tapauksessa keväällä on valmennuskurssi lääketieteen pääsykokeisiinkin edessä. Siitä todellakin on aikaa, kun viimeksi laskeskelin moolilaskuja…
—
Näitä beibejä illalla fiilistelemässä:
—
Siitä ei ole muuten epäilystäkään, miten levoton ihminen olen. Minusta on kiva puuhailla kaikkea, saada asioita nopeasti pakettiin ja siirtyä seuraavaan asiaan. Mahdollisimman konkreettiset asiat tuottavat eniten tyydytystä enkä käytännössä jaksa pyöritellä filosofisia kysymyksiä kuin siihen pisteeseen saakka, että koen löytäneeni ratkaisun ongelmaan. Kun nurkan takana on kuitenkin aina uusi ongelma odottamassa ratkaisua tai selvittämistä, voi olla levottomalla sielulla vaikea keskittyä…
Hengästyttävää menoa. Jotenkin olen päätynyt siihen pisteeseen, että teen kokopäiväistä korkeakouluharjoittelua käännösalalla, osa-aikatyöni (CocoVilla) ja vielä freelance-tilaukset päälle. Koska tykkään kaikesta mitä teen (ja puuhailut ovat kaikki hyvin hauskojakin!) on hyvin vaikea pudottaa mitään pois, joten olen käytännössä päätynyt elämään, hengittämään ja syömäänkin vain ja ainoastaan työn ja vapaa-ajan erottamatonta jatkumoa* (eihän tuossa edellisessä lausekkeessa taida olla päätä eikä häntää) – toisin sanoen harrastan työtäni. ( *)M-E:n työviikko Matkalokissa)
Mutta kaikki tämä karsiutuu tammikuun alussa elämästäni pois. Jäljelle jää vain pääsykokeisiin valmistautuminen ja kuntoprojekti.
Ja tiedättekö mitä? Ajatus elämän keskittymisestä tammikuusta eteenpäin ainoastaan kahden suuren teeman ympärille keventää sydäntä aivan mielettömästi. Melkein päästän tässä vaiheessa jo suuren helpotuksen huokauksen.
—
In English: These are my highschool books on biology, physics and chemistry. I’ll be needing them to study for the entrance examination for medical school. It’s been 10 years since I first opened some of those books, so there’s lots on what to refreshen my memory – wish me luck!