Kolme julkaistua kirjoitusta viimeiseltä kahdeltatoista kuukaudelta. Se ei ole paljon, mutta eipä ole paljon tapahtunut sen alkuperäisen aiheenkaan kannalta elämässäni, kunnossa tai terveydessänikään, ainakaan sellaista, mistä olisin osannut muotoilla ajatuksia, joista haluaisin palavasti kertoa. Totta puhuen olen odotellut sellaisten ajatusten muodostumista. Sillä välin olen miettinyt paljon myös suhdettani mediaan, lähinnä sisällöntuottajana, tiättehän: niinku bloggaajana.

Olen viimeisimmissä kirjoituksissanikin sivunnut sitä, etten ole kokenut blogia täysin omakseni. Vaikka itse blogia kirjoitankin − eikö olekin nurinkurista? Vaikka liikunta ja terveydestä huolehtiminen ovat tärkeä osa elämääni ja minulla on kaikenlaisia ohimeneviä projektejakin, joissa koettelen itseäni, jokin minussa huutaa aika kovallakin äänellä, että ei Tämä ole minua, minussa on paljon Muutakin. 

Olen pyöritellyt aihetta päässäni aika paljonkin. Mikä tässä mättää, miksei kirjoittaminen tunnu oikealta, miksen löydä ääntäni? Totta kai kaikki tietävät, että bloggaajan elämässä on muutakin kuin bloginsa aihe (vai onko?), sehän on järjellisesti ajateltuna aivan turha pelko! Todellisuudessa olen siltikin pelännyt kuvaa, jonka blogi voisi minusta antaa. Vieläkin epäröin sitä, miten se asettuu muiden samantyyppisten blogien rinnalle (tiedättehän, ”blogosfäärin kaanoniin”, keksin termin juuri itse, toivottavasti mediatutkijat eivät paheksu ainakaan pahasti) ja että sitä luettaisiin kuin kovasti muodissa olevia fitness-blogeja, joihin ei mahdu juuri muuta kuin ”kovaa treenaamista”, ”positiivista asennetta” ja ”tuloksia”, ja vaikeista asioista helposti vaietaan, vaikka juuri vaikeat asiat ovat elämää maukkaimmillaan!

Oikeastaan juuri siitä haluaisinkin itse lukea enemmän, kuinka vaikeiden paikkojen yli selvitään ja elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Ehkä nimesin blogin sittenkin ainakin hyvin kuvaavasti, vaikka nimeä edelleen kammoksunkin. (Olen mielestäni maailman huonoin bloginnimeäjä. Tämän saa antaa vaikka viralliseksi titteliksikin: Maailman Huonoin Bloginnimeäjä, #1.) Mieluiten luen sellaisia blogeja, joissa puhuu maltillinen kokemuksen rintaääni. Äänessä se tyyppi, joka on ehkä kokemuksesta oppinut, ehkä mieluummin koulutuksen tai ahkeran itseopiskelun ja kokeilun kautta, kestävän terveyden salat ja kovaakin treenatessa osaa ottaa tämänkin osa-alueen huomioon: sen, että elämän on jatkuttava kisadieetinkin jälkeen (itse en sellaisilla ole ollut, mutta jos viitattaisiin esim. edellä mainittuihin fitness-blogeihin), mieluiten ilman pitkäaikaisia aineenvaihdunta- ja/tai hormonihäiriöitä.

Todellisuudessa nettiin mahtuu toki kaikenlaista ja blogin kirjoittaja toimii oman laivansa ohjaajana. Näkemys on tärkein tekijä kenelle tahansa kirjoittajalle, näkemys ja viesti.  

Lukijana taas, ei kaikkea nettiin tuutattua ole pakko lukea eikä siitä tarvitse myöskään häiriintyä, tuli minkälaisia fitness-buumeja tahansa, menipä niihin mukaan tai ei. Terveydestä ja terveyttä edistävistä jutuista innostuminen on silti aina hyvä juttu, että en minä marise fitness-blogeja sinänsä, hiukan vain niiden toteutusta. Kirjoittajasta kiinni vaan taas tämäkin (ja vähän kyllä myös yleisestä ilmapiiristä, joka määrittelee hiukan sitä, mistä sopii kirjoittaa ja mihin sävyyn).

Bloggaajana itsellä on ollut vähän molemmat edellä mainitut näkemys & viesti viime aikoina hukassa, kun oma elämä on heittänyt vähän kaikenlaista häränpyllyä viimeisten parin vuoden aikana, että huhheijaa, ei ole oikein osannut sanoa, että miten päin ois. Antakaa siis anteeksi hiljaisuus, mä oon kuitenkin täällä edelleen hengessä mukana. Alkaa pikkuhiljaa tuntua, että alkais olemaan taas vähän sanottavaakin. En lupaa määriä, mutta jotain… Jotain kyllä on korvan takana!

Facebookiin on kevään aikana kyllä käynyt mielessä postailla kaikenlaisia linkkejä vastaan tulleisiin juttuihin, mutta on jäänyt hyvin hiljaiseksi sielläkin. Koetetaan silläkin puolella taas aktivoitua. Ehkä. 🙂

Päivän lenkkikuva. Pieni pituushyppy rannalta kivelle, kiveltä rannalle, eikä kastuneet tossut!
Kirjoituksen muu kuvitus Instagram-tililtäni, jotta tietäisitte niin, että on mulla muutakin elämää, nih.
Lähinnä ihastelen kevään edistymistä uusiin maisemiin tutustellen. 😉