Perustin HTPM:n kahden projektin päiväkirjablogiksi. Pientä palstaani seurataan varmaankin eniten liikunta- ja ruoka-aiheisten postausten takia (kiitos muuten seuraajille ja kaikille satunnaisillekin lukijoille!), ja näistä kahdesta aiheesta olenkin täällä eniten turissut. Toisesta aiheesta, nimittäin pääsykokeisiin lukemisesta, olen ollut hieman vaitonaisempi. Syy on aika ilmiselvä: eihän siitä paljon kerrottavaa ole.

Aloitin valmistautumisen tammikuussa osallistumalla valmennuskeskus Eximian lääketieteen starttikurssille, jolla kerrataan pääsykokeessa tärkeät kemian ja fysiikan osa-alueet ja niihin liittyvä matematiikka ja laskutaito. Periaatteessa pääsykokeessa voidaan kysyä mistä tahansa lukion oppimäärään sisältyvästä aiheesta (kemian, fysiikan ja biologian osalta tietenkin), mutta kurssiopettajat usein huomauttavat mistä aiheista on vuosien varrella eniten kysytty. Myös vanhoja pääsykoetehtäviä on kannustettu käymään läpi, vaikka pääsykoevaatimukset kokivatkin viime vuonna pienen uudistuksen.

Tiivispakettinen valmennuskurssi päättyi nyt helmikuun lopussa, ja minulla on noin kuukausi aikaa seuraavan valmennuskurssin alkuun. On aika jännät pöksyssä, sillä en ole ollenkaan varma, miten hyvin hanskaan valmennuskurssilla käydyt aihealueet, käytännössä koko lukion oppimäärä, jonka käymisestä minullakin on kohta… iiks, kahdeksan vuotta! (Tuo numero saa minut ajattelemaan, että ehkä minua tulisi jo kutsua aika, ei vaan hyvin, vanhaksi pääsykokeeseen lukijaksi…) En ole kerrannut välissä mitään muuta kuin matematiikkaa, jota jouduin ensimmäisellä yliopistokierroksellani pari kurssia käymään.

Luku-urakkani ja vähän hauskaa (huomaa Olipa kerran elämä -dvd-setti). Tilauksessa on täydennystä kemian oppikirjoihin, jotka ovat välissä joko kadonneet tai en ole käynyt puuttuvien kirjojen kursseja ollenkaan (en rehellisesti enää muista).

Lisää vapaa-ajan hauskaa: Connections. Tieteen historiaa, vuodelta 1978. Isän kirjahyllystä. Historia on aina ajankohtaista.

Näkymä keittiön ikkunasta. Helmikuu on jo pitkällä. Aika kiiruhtaa!

Connections. Luku 4: Faith in Numbers.

James Burke itse. Connections perustuu samannimiselle BBC:n dokumenttisarjalle, jota jatkettiin 90-luvulla vielä kahdella tuotantokaudella. Aloitin alla olevasta episodista, ja olen melkein surukseni päässyt jo ensimmäisen 10-osaisen tuotantokauden loppuun. 🙁

http://www.youtube.com/watch?v=WgOp-nz3lHg

Lyhyt elämänkokemus, mutta elämänkokemus kuitenkin, on opettanut, että menestyksen avain on määrätietoisuus. Menestyjät ovat aina niitä, jotka satsaavat hommaansa eniten aikaa – muttei aivan mitä tahansa aikaa, sillä satsatun ajan laadullakin on merkitystä, kuten myös sillä, kuinka kauan ja pitkäkestoisesti (puhutaan vuosista) aiheen kanssa jaksaa tehdä töitä. Asiastaan täytyy olla innostunut ja harrastaa sitä muutenkin kuin työaikana. Kuin punk-muusikko tai valokuvataiteilija. Ja pitää osata keskittyä olennaiseen.

Eniten pelkäänkin, että mokaan ajankäyttöni. Kolme kertaa päivässä kotona laitetun ruoan syömiseen ja tiskaamiseen (ilman tiskikonetta) ja talon siistinä pitämiseenkin voi mennä hämmästyttävän paljon aikaa, tämän huomasin tammikuun aikana – minä kun luen mieluiten kotona omassa rauhassani, mutta lähinnä ruoanlaitoksi ja siivoamiseksihan se sitten menee, silloin kun ei ole salilla tai matkalla sinne tai ruokaostoksia hoitamassa. Sotkussakaan kun ei oikein voi olla tehokas… :/

Perheessä asumisessa on tiettyjä etuja, ja siksi otin ja repäisin: takaisin vanhempien nurkkiin kuin abivuonna konsanaan. Täällä sitä ollaan ja luetaan nyt klo 9-15 (toivottavasti), sillä mitä muutakaan täällä korvessa voisi tehdä? Lukea ja käydä äidin kanssa salilla. Katsoa illalla tiededokkareita ja käydä kirjeenvaihtoa. Herätä pakosta kuudelta, kun talossa on jo niin kova meteli, ettei uniakaan pysty jatkamaan. Siitä se lähtee.

Jos minusta ei siis nyt maaliskuun aikana kuulu niin usein, niin älkää huoliko, se on luultavasti vain hyvä merkki! Muille pääsykokeeseen lukijoille toivotan tsemppiä. Älkää keskittykö niin paljon siihen mitä muut tekevät, vaan keskittykää täysillä omaan tekemiseenne. Se, mikä riittää toiselle, ei välttämättä riitä sinulle ja toisinpäin…

Palstan pitoon liittyen: yritän kuitenkin aina välillä kirjoitella ainakin reseptejä ja BioSignature-valmennuksen edistymisestä (mistä muuten myöhemmin viikolla väliaikaraporttia ja tuntemuksia; habanderin kehityksestä vilauttelinkin Facebookin puolella pienen kuvankin). Viimeistään toukokuun lopussa on enemmän kerrottavaa! 😉

—

Viikonlopun tunnelmia:

Kirjojen pakkailua ja sumpittelua lähtöaamuna.

Fooditkin tulivat mukaan.

Tämän raikkaan hamppumarjapirtelön ohje oli muuten aivan pakko kirjoittaa ylös. Kyseessä on itse asiassa viherpirtelö, mutta arvaisitko sitä ikinä valmiin juoman väristä?

(Ohje seuraa perästä.)