Onpas palstalla ollut hiljaista viime aikoina. Syy ei ole ollut täysin pimennossa, sillä olen toki käynyt marisemassa siitä omaan hilpeään sävyyni jo muutamien muiden Lilyn treeniaiheisten blogien kommenttibokseissa. Mutta kerrotaan nyt vielä suorin sanoin. Jostain syystä tammikuu on osoittautunut hyvin raskaaksi kuukaudeksi tällä suunnalla.

Ehdin noin pari viikkoa sitten aloittaa treenit aika kovalla sykkeellä (ehdin tehdä kaksi treeniä välipäivällä), mutta liian kova syke sitten muilla elämän osa-alueilla ei tukenut treeneistä toipumista toivotulla tavalla. Ei mitään pahaa flunssaa tai kuumetta, mutta ei sellaista oloakaan, että kannattaisi mennä salille kokeilemaan onneaan. Itse asiassa minusta tuntuu, että juuri selvän flunssan tai kuumeen puute – yhdistettynä jatkuvaan väsymykseen ja kiikunkaakun oloon – kieli heikentyneestä vastustuskyvystä, jostain ylirasitustilasta tai yksinkertaisimmillaan voisin myös kai selittää sen kaamoksella. Ei hirveän otolliset lähtökohdat lähteä parantumaan ei-niin-stressittömästä joululomasta.

Joten antauduin. Möllötin lähes koko viime viikon yksinäni kotona (kävin pakollisella luennolla), pidin yhteyttä ihmisiin netin välityksellä, kävin välillä iltakävelyllä, luin paljon, katsoin kasoittain elokuvia, vastaanotin paljon kovia postipaketteja ja torkuin – ja valvoin, sillä vuorokausirytmillä ei ollut niin väliä. Ei ehkä fiksua, mutta kuka jaksaa masiskauden aikana huolehtia kaikilla aloilla fiksuilusta… häh?

No, liioittelen ehkä tammimasennustani. On se ollut jo paranemaan päin. Ehkä se on se lepo, joka palauttaa elämänhalun takaisin? Vaikka mielellään olisin oikeasti ollut menossa jo tammikuun ensimmäisestä lähtien, jatkamassa omia kuntoprojektejani, samaan aikaan kun muut alkavat vimmaisesti toteuttaa omia uudenvuodenlupauksiaan… Mutta kohtalon käsi, karma, mikä lie, tässä ollaan. En valita. Viime iltana oli jo aika kivaa, alkoi tuntua taas enemmän siltä normaalilta minältäni.

Alan nimittäin pikkuhiljaa orientoitua kohti muutakin kehollista tekemistä kuin makoilua ja laiskaa kävelyä. Eli kynttilänvaloa, joogaa ja oom-puronsolina-musiikkia!

Pieni venyttely- ja keskittymishetki ennen nukkumaanmenoa tekee hyvää. Sammutan valot, television ja laitan rauhallista musiikkia soimaan hädin tuskin kuuluvasti taustalle. Keskityn tuntemaan hengityksen ja elämän virran itsessäni. Kiireisessä ja muutenkin täysin mielettömässä elämässä helposti hukkaa kosketuksen omaan fyysiseen olemukseensa ja miltä siinä tuntuu: olenko jännittynyt, rentoutunut, ahdistunut tai sairas? Tunne vaihtuu yleensä aina miellyttävämpää kohti, oli lähtötaso mikä tahansa.

Siltä varalta, että seinät uhkaavat kaatua päälle, vuorasin ne alkuvuodesta motivoivilla julisteilla, jotka pitävät määränpään mielessä. Kaatukoot, uppoaa tiede edes sillä tavalla tähänkin jääräpäiseen kaaliin.

Tammikuun aikana tuli panostettua monen kymmenen (ellei jopa sadan…) euron edestä kirjallisuuteen. Tietoa, inspiraatiota, ajanvietettä, elämänviisauksia ja sen sellaista.

Vain murto-osa viimeisen puolen vuoden sisällä täydennetystä kirjastosta. Samalla kuva paljastaa, mihin aikaan olen erityisesti tammikuun aikana kukkunut hereillä… Ei erityisen kehuttavaa, muttei mitenkään poikkeuksellista.

Jep, kukkuu! Täytyy sanoa, että muutamia vuosia erityisen tarkkaan kehoaan tarkkailtuaan – välillä matkustajana, välillä hulluna kuskina ja välillä mukavassa harmoniassa jossain sillä välillä – on se kumma epeli. Ei se aina toimi niin kuin asuttaja sitä käskyttäisi, mutta kun sen kanssa ryhtyy yhteistyöhön, se palkitseekin mitä kiitollisimmilla tavoilla. Se ylläpitää itseään, voimistuu levossa ja pienellä ärsykkeellä sen kuin kasvaa vaan. Tilanteen tullen kyllä myös pienentyykin, vaikkei olisi erityinen tahtokaan… Sen kuin nauttii kyydistä vaan ja koettaa silloin tällöin parhaansa mukaan pukata lisävauhtia toivottuun kehityssuuntaan.

Ihan varmasti on paljon löllykämpi muoto kuin kuukausi takaperin (takapakkia siinä mielessä), mutta eipä tätä kehitystä minun johdollani edetäkään. Matkustajana vain. Nyt vasta jälkeenpäin tajuaa, miten tiukassa kunnossa sitä alkoi olla jo joulukuun lopulla. (Vaikka tiesinhän minä itse asiassa jo silloinkin, mutta ajattelin, että kyllä tästä paremmaksi vielä pannaan. Ugh.)

Vähän rimpulaltakin alkaa näyttää ja tuntua, mutta on kiva tajuta päässäänkin saakka, ettei tämä ainakaan mikään läskikatastrofi ole, vaikka männävuosina olisi sellaistakin helposti päähän pälkähtänyt… Lihaksetkin näyttävät olevan tuolla alla vielä jotenkin tallessa, vähän kuin horroksessa odottamassa taas uutta kasvua... 

Mutta niin, maltilla kevättalven valoisampia päiviä kohti. Maltan silti tuskin odottaa!

—

Täytyy muuten vielä loppuun todeta, että hälle, joka etsii tietä tasapainoon kehontuntemuksen ja terveen kehonkuvan välillä, voin täysin sydämeni pohjasta suositella nimenomaan voimien kehittämistä, vaikka siellä punttisalilla (Siis niillä kovilla painoilla, jotka saavat irvistämään; niin just, suosittelen sitä myös teille, jotka havittelette hoikkuutta ja kiinteyttä. No mitä, olenko minäkään läski tai edes roteva, vaikka olen jo 6 vuotta salilla huhkinut?), sekä kosketusta kehoon syventävää joogaa. Täydellinen yhdistelmä, ainakin tälle tytölle.

—

Hei muuten, pysykäähän vielä kuulolla. Olen hautonut arkistojeni uumenissa koko kuun yhtä loistavaa DIY-palautusjuomaa, erityisesti niille, jotka ovat hurahtaneet suklaanmakuisiin riisiproteiinipalautusjuomiin.

Herkkua, ollut myös näinä tammikuun pahamaineisina välipäivinä!

Kuinkas siellä ollaan voitu ja ovatko uudenvuodenlupaukset pitäneet? 🙂

—

In English: I’ve been having a training hiatus for almost the whole month of January. First, it felt tough, but quite soon I gave in. I’ve spent it mostly sleeping, trying to maintain my healthy, protein-rich diet by eating and taking vitamin supplements as usual, then I’ve been reading, napping and chilling a lot, as well. And some days indulging myself, too, to push my body off the edge… The winter months are also heaviest because of the missing light, so as we slowly approach March I believe things will start to look much brighter and cheerier! I’m looking forward to that a lot. 

Upcoming: My DIY chocolate-flavoured rice protein recovery drink. Stay tuned and come back for more!