Toipilaana huomaa, miten paljon omassa elämässä liikunta merkitsee hyvän olon kannalta. Siksihän tämän kuntoprojektin ajattelin sopivaksi pariksi lääkisprojektille.

Mun aivot ja mieli ei leikkaa ilman päivittäistä annosta: reipasta kävelyä/reipasta voimailua/raitista ilmaa. Ja sopivassa suhteessa miellään kaikkia näitä edellä mainittuja. Masennun muuten helposti ja vaivun apaattisuuteen ja melankoliaan.

Toipilaspäivien minäni muistuttaa minua männävuosien minusta, jolloin kamppailin melankolian kanssa, valvoin yömyöhään, rauhotuin yökävelyillä, kuvioihin kuului myös säännölliset karkki- tai jäätelö-överit (surullisen kuuluisaa lohtusyömistä). Linjat pysyivät kurissa, koska harrastin myös säännöllisesti liikuntaa. Tasapainoilin ja opettelin silloin terveen ja onnellisen elämän perusteita, välillä meni hyvin ja välillä vähän heikommin. 

Elämäntavat ovat toipilaspäivinä pysyneet terveellisinä ruokailun suhteen, tämä pysyvyys on ollut jo muutamia vuosia: voin ehkä tyytyväisenä todeta, että tunnesyömisen tapa on lopullisesti katkaistu. Mutta tässä sitten taas huomaa sen, miten paljon liikunta vaikuttaa  mielialaan. Ilman sitä olen lyijyä. 

—

Lääketieteen valmennuskurssi alkoi maanantaina ja onpahan ainakin ollut aikaa keskittyä siihen niin paljon kuin huvittaa (mitä nyt ahkeraa sähköpostinkirjoittelua ja supersankari-projektinvetämistä nyt muuten tykkään harrastaa…). Mutta kappas kummaa, kun ei yhtään huvita ja käsillä oleva aika enemmän ahdistaa.

Nukun vähemmän kuin treenatessa, koska en ole päivän jälkeen fyysisesti väsynyt, vaikka silmiä jo vähän särkisikin. Olen tuskastellut, kun yöt jotenkin vahingossa venyvät jopa kolmeen yöllä (nyt peräkkäin kahtena yönä), kun mieli on virkeä ja juoksee ympyrää, ja silti herään yhdeksältä, viimeistään kymmeneltä. (Normaalisti heräisin klo 7.30, mutta valvottujen öiden takia yritän venyttää heräämistäkin vähän.)

Riittävän levon saaminen ja säännöllinen vuorokausirytmi lienevät jatkossakin kriittisin tarkastelukohta, kun miettii missä minulla saattaa pakka hajota. Uskon kuitenkin, että kunhan pääsen taas treenaamaan, tilanne normalisoituu helpommin. Sillä välin täytyy koettaa muuten pärjäillä. 

—

Inspiraationa: Tim Ferriss – super-oppija

Viime päivinä minua on kuitenkin myös inspiroinut moni asia. Muun muassa se, että kevät näyttää kaikesta edellä olevasta marinasta huolimatta erittäin valoisalta ja minulla on suunnitelmat selvinä mielessä: on paljon odotettavaa. 🙂

Olen myös fiilistellyt alla olevaa Tim Ferrissin haastattelua. Ferris on kirjoittanut mm. 4 tunnin työviikon (lue kirjasta mm. täällä ja täällä) ja The 4-Hour Body -kirjan. Nyt hän on julkaissut taas uuden opuksen, The 4-Hour Chef, jossa Ferriss opettelee ruoanlaittoa ja siinä samalla opastaa lukijaakin ”oppimaan mitä tahansa”. 

Tim Ferriss on Learning from Leo Babauta on Vimeo.

En ole aiemmin lukenut Tim Ferrissin juttuja (vaikka miehestä ja hänen kirjoistaan olen paljon kuullutkin), mutta tämän uuden mielenkiinnon myötä saatan johonkin opukseen tarttuakin! 

Olen aina ihaillut ns. renessanssi-ihmisiä, jotka ehtivät ja osaavat kaikkea tieteestä taiteisiin. On myös joitakin ihmisiä, jotka tekevät niitä asioita mitä haluavat – minä haluan olla juuri niitä ihmisiä.

Ehkä tartun ensimmäiseksi juuri Neljän tunnin työviikkoon. 🙂

—

Muistakaa ympäröidä itsenne tavoitteita tukevilla ihmisillä ja asioilla! Ja ennen kaikkea: muistakaa asenne! Can do! Vain keinot täytyy löytää. 😉