Niin se viikko vain kulua humpsahti, ja arvatkaas mitä? Viime viikonlopun selkäkipuun sisuuntuminen todella palauttikin minut salille ja toi mukanaan myös muuta muutosta elämänrytmiin.

Saliharjoittelu oli siis viime viikkoina jäänyt pois (treenipäiväkirjan mukaan aika tasan kuukaudeksi) lähinnä ajan puutteen tai aikatauluihin sopimattomuuden vuoksi.

Aamupäivä kuluu klo 9.00-13.00 luennolla istuessa (mikä muuten rappeuttaa selkääni; en kirjaimellisesti pysty istumaan niin kauan paikoillani, koska selkää rupeaa vihlomaan niin pahasti, vaikka minkälaista asentoa hakisi) ja iltapäivä on minulle otollisinta aikaa tarttua hommiin eli päntätä/harjoitella lukusuunnitelman mukaisesti. Illalla taas on vaarallista mennä treenaamaan, koska ei ole ainoastaan yksi tai kaksikaan kertaa kun olen iltatreenaamisen takia jo menettänyt yöuneni. Lenkkeilyssä on se hyvä puoli, ettei se valvota yhtä paljon kuin voimaharjoittelu, joten olen saattanut hyvillä mielin lenkkeillä jopa yhdeksän jälkeen illalla. Eihän se ole mikään optimaalinen ajankohta, mutta kivasti silläkin saa endorfiinihanansa avattua. 

Mihin väliin sain salitreenin mahtumaan, kun luennot ja pänttääminen kuitenkin menevät vielä liikkumisen edelle? Aamuun tietenkin, ja yllättävän tuskattomasti onkin kuudelta herääminen luonnistunut! Valoisammat aamut tietenkin myös helpottavat unirytmin kääntämistä. Unohtamatta tietenkään myöskään kuuluisaa viisautta siitä, kuinka hätä keinot keksii. Fyysinen kipu aiheuttaa nimittäin kyllä aikamoista hätää ja huolta rankansa kunnossa pitämisen edestä.

Salilla on käyty tällä viikolla säntillisesti ma-ke-pe ja ehkä sunnuntaina keskiviikkona tohjoksi vedetyt pohkeet jo onnistuisivat kantamaan minut salille takaisin. (Eilisilta kului lähinnä sohvan ja keittiön väliä konttaillessa. Konttailukin tosin yritettiin minimoida ja keskittyä pohkeiden venyttelyyn, mitä viiltävältä kivulta nyt pystyi…)

Muun elämän puolelta tässä muutamia makupaloja kuvien muodossa. Postissa saapui keskiviikkona kaksi mahtavaa syytä odottaa kesää ja pääsykokeen jälkeistä aikaa.

Jotta jaksaa uurastaa ahkerasti, itseään pitää muistaa palkita aina välillä, ja pari päivää pääsykokeen jälkeen ajoittuva Islannin-matka on mielestäni loistava tapa aloittaa epävirallinen kesälomakausi. Samalla pääsee ihan käytännön testiin Mondon uunituore Islanti-opas. Toivotaan kivoja kelejä toukokuun loppuun niin saan otettua kivoja matkakuvia kuumien lähteiden, vuonojen, vesiputousten ja haltioiden maasta!

Odotan kesää innolla myös senkin takia, että pääsinpä lääkikseen sisään nyt ensimmäisellä hakemalla tai en (kemian puoli huolestuttaa kyllä tällä hetkellä edelleen kovasti), aion hengähtää pänttäämisestä hetken ja keskittyä kaikkiin niihin asioihin, jotka ovat täydellisen rentoja, kiinnostavat ja joita jaksaisin paahtaa vaikka ilmaiseksi.

Terveyteen, ravitsemukseen, hyvinvointiin ja liikkumiseen liittyvät asiat ovat tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä, luonnossa liikkuminen ja raikkaasta ilmasta nauttiminen… Täytyy pitää huoli, ettei tästä kesästä vahingossakaan pääse muodostumaan liian kaupunkipainotteista! Mieltä kutkuttaa lähellä ”kotikontuja” järjestettävä luonnollisen liikkumisen leiri, jonka Helsinki Paleo järjestää Lohjansaaressa jo kolmatta kesää peräkkäin. Olen seuraillut tekemistä ja nyt mietin, että ehkä kehtaisi vihdoin itsekin. 

Toinen postiluukusta tupsahtanut opus saa ylläpitää näitä intoja kesään saakka. Olen aina pitänyt Riekin kirjoituksia mielenkiintoisina ja hyvin taustoitettuna, niin mukava saada vihdoin Jussin ajatuksista ihan kansien väliin koottu teos.

Teen lukiessani jatkuvasti mentaalisia muistiinpanoja ja raportoin sitten ajatuksistani täälläkin, toivottavasti jossain vaiheessa ennen kesää! 

—

Ai niin, ylimmäinen kuva… Se tosiaan esittää sellaista reilun kahden kilon kylkiluita sisältävää luomulihamötikkää, joka on lojunut pakastimessa jo syksystä saakka. Mitä minä tuollaisella määrällä lihaa olisin osannut tehdä – paitsi nyt kun innostuin luuliemen ajatuksesta!

On ravinteikasta (tämän minun äitinikin tiesi, kun keitosta ydinluut imeskeli) ja hyödyksi kollageenivarastoja uudelleenjärjestettäessä (siis selluliitista eroon tavoitellessa ;)).

Tämänkin kiinnostuksen heräämistä voi syyttää Helsinki Paleon podcasteja. Juku, on ne hyviä ympäripuhumaan…