Ruoasta & maailmanmenosta – Muutama nykyklassikkoteos

BioSignature ja perään intensiiviset selkä-hauistreenit legendaarisella Mayor’s Gymillä olivat resepti, jolla tämä päivä laitettiin käyntiin!

Tuli paljon ajateltavaa heti aamutuimaan – sekä mittauksista että siitä faktasta, että pian on aika muuttaa treeniohjelmaa (rasitus voi olla liian kova, vaikka voimakehitystä vielä tapahtuukin). Mayor’silla sainkin saman tien hyvin asiantuntevalta taholta todella hyviä vinkkejä niin välineiden (remmit tulevat muuten käyttöön heti kun sellaiset vaan saan käsiini!) kuin treeninkin suhteen.

Mutta näistä asioista ja viimeisimmästä BioSignature-tapaamisesta sitten myöhemmin, kun olen uudesta treenisuunnasta hiukan viisaampi.

—

Tällä välin halusin palata ruoka-asioihin, nyt kun on viime aikoina ollut kaikenlaisia hevosenlihaskandaaleja ja moista. Tulin vaan miettineeksi, että miksei tämä kohu nyt oikeastaan mieltäni hirveästi kuohuttanut. Se johtuu ihan vain siitä syystä, että en kyllä paljon parempaa kyseessäolevankaltaisten tuotteiden kohdalta odottanutkaan.

(Eikä tämä kommentti tarkoita sitä, ettenkö käyttäisi itsekin välillä valikoituja eineksiä, vaan sitä, että silloin kun pakastealtaasta jotain tuotetumpaa nostan, otan tietoisen riskin ja olen varautunut kaikenlaisiin mahdollisiin ”yllätyksiin”. Näitä riskejä, joita otetaan jokapäiväisessä elämässä… Elämä on hirmu vaarallista!)

—

Eineskohun keskellä on hyvä nostaa esiin pari nykyruokaa ja terveellisiä valintoja käsittelevää klassikkoa.

Tekstin lopussa myös yksi suomalainen nykyklassikkoainesta oleva opus.

(kirjan kansi: wsoy.fi)

1. Michael Pollan: Oikean ruoan puolesta (Atena Kustannus, 2009)

2. Mats-Eric Nilsson: Petos lautasella (WSOY, 2008)

Koska ilmeisesti reilu neljännes blogeja seuraavista naisista kadehtii bloggaajaa, blurrasin epätoivossa (pahaa verta ehkäisevästi??) todennäköisesti ärsyttävän pirteät kasvoni muutaman vuoden takaisesta kesäkuvasta – varsinkin kun yllä vielä menin hehkuttelemaankin kivasti alkanutta aamua. :( Yllä oleva kuva sattuu olemaan ainoa, joka omissa arkistoissa oli jäljellä kirjastosta lainassa olleesta teoksesta. 

(Jos yhtään lohduttaa tietää, oli minulla jo v. 2009 myös tällä hetkellä BioSignature-valmennuksessa ”työstön alla oleva” huikea takareisi-yläkroppa epäsuhta. Pian selvitetään, onko se geeneissä, kemikaalikuormassa vai mistä moinen kertymä johtuu… Ehkä olenkin leveäperäinen ihan luonnon tahdosta! Haha!)

—

Jos olisi lukenut nämä edellä mainitut teokset, mikään hevosenlihaskandaali ei olisi tuntunut alun perinkään niin suurelta kohupaljastukselta. (Vaikka kieltämättä kohu syö pakkausmerkintöjen uskottavuutta vielä entisestään…)

Jään mielenkiinnolla seuraamaan, milloin noustaan oikein suurella porukalla barrikadeille. Todennäköisesti käännös on kuitenkin niin vaivihkainen, että sitä tuskin huomaa ennen kuin se on jo tapahtunut.

—

Pollanin manifestia Oikean ruoan puolesta saa nykyään jopa Ruohonjuuresta pokkarina yhdeksän euron huokeaan hintaan. (Kiinnitin asiaan viimeksi tänään huomiota, kun poikkesin Kampin myymälässä hakemassa täydennystä herkkuvarastoihini…)

Arvelen, että myös Nilssonin Petos lautasella alkaa olla sellaisessa suosiossa, että pokkariversiotakin jostain löytyy. Onko jollakulla parempaa tietoa?

—

Lopuksi se kotimainen hittiteos eli ansiokas Marjoja & maskaraa, tuo suomalaisen ekohippiskenen kulmakiviteos ja jokanaisen luomukosmetiikkaraamattu…

Marjoista & maskarasta kirjoitinkin jo vuodenvaihteessa oman pienen juttunsa. Lue se täällä.