Viittä täyttä treenikiertoa seuraa viikon lepoloma… eiku luku… eiku (BioSignature-tuloksia)

Tulehdustilaa kehossa

Tämänkertaiset tulokset kertoivat massaa tulleen lisää kolmessa viikossa 2,8 kg, joista ilmeisesti kaksi kiloa joko lihasta tai nestettä. (Näistä tuloksista on muuten hyvä pitää mielessä, että niin rasvaprosentti,joka ei ole kehon kokonaisrasvapitoisuus, kuin kehon rasvatonkin paino ovat suuntaa antavia laskennallisia arvioita, eivät absoluuttisia arvoja.) Myös mittauspisteiden arvot olivat nousseet, siis fläsääkin on tullut, mikä ei kyllä sinänsä tullut yllätyksenä enkä huolehdi siitä erityisemmin. Olo on kuitenkin voimakas ja jotenkin, rasvamäärän lisääntymisestä huolimatta, aika todella kiinteä ja timmi. 🙂

Yleisesti ottaen mittauspisteiden arvojen nouseminen kuitenkin saattaa viitata siihen, että kudosten tulehdustila on noussut joko epäsopivan ravinnon takia tai mittausta edeltäneen viikon kovien treenin takia.  Tulehdustilaa kun voivat aiheuttaa (tai pahentaa) niin epäoptimaalinen ravinto kuin voimakas fyysinen rasitus (tässä välissä vinkkaan urheilusta ja ravinnosta käytyyn keskusteluun), ja molemmissa on kieltämättä kuluneen kolmen viikon aikana ollut kohdallani sen suuntaista muutosta: lepsuilua salaattien ja tuoreen ruoan määrässä, ja toisaalta rankkoja, loppuun asti vietyjä treenejä. Treenien jälkeen toistuva pieni kuumeilukin kielii hieman heikosta palautumisesta, vaikka olo treenien aikana on aina hyvä ja voimakas, ja nostotuloksetkin ovat jatkaneet nousuaan.

Nyt ennen seuraavaa mittausta on siis huolehdittava myös perusruokahuollosta pedantimmin: enemmän vihreitä salaatteja ja proteiinitankkauksesta huolehtimista. Yritetään saada myös pienellä omega-3-kuurillakin tuota tulehdusta alas.

Ensimmäinen treeniohjelma tuli nyt myös käytyä läpi ainakin viisi, jopa kuusi kertaa, joten suunnitelmissa on sopivasti 5–7 päivän kevyt viikko, jonka aikana en harrasta salitreenailua enkä mitään hengästyttävääkään, ainoastaan palauttavaa liikuntaa, kuten venyttelyä, joogaa tai muuta lihashuoltoa.

Tässä välissä teille pieni arvoitus: mikä on kuvassa esiintyvä kaulimen näköinen esine?

Treenit salikonkarin kanssa

BS-mittauspäivä oli siitä myös mielenkiintoinen, että valmentajatapaamisen jälkeen  kävin vielä treenaamassa kunnon salikonkarin kanssa. CocoVin Sami oli syksyllä erehtynyt tarjoamaan kovemmat treenit talon piikkiin ja keskiviikkona vihdoin pääsin lunastamaan lupauksen… Mikä olisikaan voinut ollut parempi tapa lähteä lepoloman viettoon kuin loppuun saakka vedetyn selkä-hauisrääkin kautta? (Ei mikään, se on minun vastaukseni.)

Sami lupasi oppeja, ja oppeja kyllä tarttuikin mukaan. Ensimmäisenä huomautettiin heikosta otteesta ylätaljassa, josta olen kyllä aiemminkin ollut tietoinen, mutta kunnon ratkaisua en ennen tätä ollut asiaan löytänyt. Ote nimittäin tahtoo lipsua kaikissa nostamista ja vetämistä vaativissa liikkeissä: mankka auttaa hikoaviin käsiin, mutta silti monessa liikkeessä tuppaa loppumaan ensin käsistä voima ennen kuin paukut esimerkiksi yläselästä olisi käytetty taljassa tai leuanvedoissa loppuun.

1.

Seuraavaksi hankintaan on siis tulossa hanskojen tilalle remmit, sellaiset ranteen ja tankojen ympäri kierrettävät. Hanskat ovat hyvät känsien ehkäisyyn, mutta heikentävät valitettavasti myös hyvän otteen saamista tangosta. 

2.

Sain makua myös hyvällä intensiteetillä tehdystä treenistä. Siinä missä minulla kului oman treeniohjelmani 4–6 liikkeen läpikäymiseen, lämmittelyineen, määrättyine 30–90 sekunnin taukoineen, 3–5 sarjalla/liike, helposti puolitoista tuntia, kului konkarin kanssa saman liikemäärän (ja useammankin) läpikäymiseen vajaat 50 minuuttia. Tuntui ainakin vähintään yhtä tehokkaalta ja jopa tehokkaammalta treeniltä kuin omani tähän mennessä, vaikka omatkin treenit ovat onnistuneet uuvuttamaan minut aika totaalisesti; vähän eri tavalla vain, ehkä vähän pitkäkestoisemmin.

Eniten Samin rutiinissa kiehtoi ajankäytön tehokkuus, ja pyysinkin seuraavaksi sitten häntä rukkaamaan harjoitteluohjelmani kuntoon. Lepoviikon jälkeen jatketaankin sitten toivottavasti uudella ohjelmalla. Sormet syyhyävät jo…

3.

Kolmas hyödyllinen muistutus tuli taas kehonhuollon ja levon tärkeydestä. Kaikki tämä lihaskuntoharjoittelu tuppaa vetämään ihmisen jumiin. Vaikka edelleen aika venyvä ja vanuva liikeradoiltani olenkin (kiitos mm. säännöllisen aurinkotervehdysten harjoittamisen), on minulla erityisesti yläkroppa silti päässyt jumiutumaan yhdeksi isoksi mötikäksi. Treenin lopuksi naksautettiin selkä auki, piks-poks-auts-auts, ja muistin hetken miltä rennot selkälihakset tuntuvat…

Konkarin suosituksesta nyt on hankinnassa myös foamroller eli suomalaisittain vaikka putkirulla. Sillä välin kun odottelen tilaukseni saapumista, olen rullaillut hätävarana joogamatosta ja pahviputkesta kootulla DIY-putkirullalla. Se on se yläpuolen kuvassa esiintyvä vaaleanpunaisen kaulimen näköinen vänkyrä. 

—

Terveisiä lepoviikon viettäjältä! 

Minä reporankana viiden–kuuden treenikierroksen jälkeen.

Ai niin, pitäisi tässä silti vähän kemiankin tehtäviä katsella…