Vuoden alku toipilaana: Suolaa & soijamaitoa
Kertoilin jo edellisessä postauksessa, että se pirullinen lentsu nappasi minut sittenkin kouriinsa. Ikävää aloittaa vuosi tällä tavalla sillä välin, kun muut ovat jo varmaan kovassa vauhdissa uudenvuodenlupauksiaan toteuttamassa. Ei ole vielä tällä viikolla luvassa mitään treeniaiheista tällä palstalla.
Mutta en anna sen masentaa! Ihmisillä harmillisen usein tuntuu olevan se käsitys, että toivottu kehitys/muutos tapahtuu naps päätöksestä ilman sen kummempia kommervenkkejä matkalla. Tästä ovat hiljattain kirjoittaneet myös Kukka Laakso (Kehitys ja kärsivällisyys) ja OP:n Joni Jaakkola (Ne pienet askeleet ja paremmat valinnat). Suosittelen lukaisemaan kummankin jutun!
Oletus menee niin että yhtenä aamuna vain heräät pirteänä, hyvinvoivana ja unelmapainossasi/unelmakunnossa. Eihän se valitettavasti niin mene, vaikka monista treeniblogeista sellainen kuva ehkä välittyykin. Päätöksiä tehdään, mutta matkalle tulee mutkia, joita ei osannut odottaa, ne tuntuvat takaiskuilta, joista ei ehkä mielellään puhuta. Mieluummin kerrotaan niistä vaiheista, kun menee hyvin.
—
No, tehdään sitten pieni poikkeama mukavuusalueelta ja puhutaan avoimesti. Kyllä, perhana, minä olen kipeänä ja kyllä vain ketuttaa jonkin verran. Mutta kirjataan sekin nyt tähän tarinaan. Tuleepahan jotain mitä muistella vuoden lopussa, kun katselee taaksepäin. Että tuollakin tavalla se vuosi aloitettiin (ja toivottavasti ei olla samassa jamassa vuoden lopussa). 😀
—
Päivä toipilaana à la Mia-Elina
Kuvasin tänne nyt muistaessani myös sen soijamaitokoneen, josta mainitsin edellisen postauksen yhteydessä. Äiti tarjosi sitä minun käyttööni, mutta en viitsi ottaa vastaan, koska sen siiviläosien peseminen ilman pesukonetta on silkkaa tuskaa… Muuten todella kätevä.
Aamulla ennen mitään muuta päätin virkistää oloani muutamalla poppaskonstilla ja kauneushoidolla, joihin kaikkiin kummasti liittyi jollakin tavalla yksi luonnon ihmeaineista, nimittäin suola. Huuhtelin ensin nenäni suolavedellä, sitten kurlasin ärtyneen kurkun, niin ikään suolavedellä, ja lopuksi huomasin vielä, että ihoni alkoi olla jo kuivuneen ja hilseilevän tuntuinen. Kuorin ihoni itsetehdyllä kookosöljy-suolakuorintavoiteella. Kun naamakin oli kunnossa, oli paljon parempi olo jatkaa muita päivän toimia, jotka tähän saakka ovat olleet aika vähäiset. :)
Suunnittelen vielä lukevani ja yrittäväni jatkaa yhtä työprojektia illemmalla sen verran mitä nyt jaksan. Mutta välissä pitäisi yrittää saada itsensä taintumaan päiväunille. Kipeänä tulisi nukkua, nukkua ja nukkua vain, ja myönnän, että minulle se on joskus vaikeaa, jos en tunne itseäni tarpeeksi kipeäksi…
—
Nuhaista oloa parhaiten välittääkseni kuvasin vielä kaikki postauksen kuvat webbikameralla. Nauttikaa!
Ärhäkän flunssan kourissa, vuodepotilaana silloin kun malttaa. ’Look at my miserable face!’
Mutta meilläpä onkin kotona soijamaitokone! Oletteko hullumpaa (tai nerokkaampaa!) kuulleet?
Suolaa iholle, suolaa kurkkuun ja suolaa nenähuuhteluun. Varsinainen ihmeaine. Tuo suola.
Toipilaana on aikaa lukemiselle.
Nyt painun tosiaan lopuksi iltapäiväksi sänkyyn tuon opuksen kanssa. Siitä onkin pitkä aika, kun olen lukenut kadottaakseni ajatukseni toiseen maailmaan – enkä esim. oppiakseni uutta.
Ihmeen rentouttavaa puuhaa, pitäisi muistaa tehdä sitä useamminkin. :)