Äidin huoli lapsesta

boy-477013_1280.jpg

Sain lapseni nuorena huonolle miehelle (kerron tästä tarkemmin jossakin toisessa kirjoituksessa). Äidiksi tullessa olin vielä siinä iässä, kun ollaan kuolemattomia ja oli vahva usko, ettei minulle tai lapselleni tule koskaan mitään vakavia sairauksia tai tapahdu mitään onnettomuuksia. Toisaalta myös koin tuolloin, että pahin onnettomuus oli jo tapahtunut saada lapsi teininä ja jäädä sen kanssa yksin.

Lapsen vauva ja leikki-ikäkin oli kyllä yhtä selviytymistä ja en silloin liiemmin ehtinyt murehtia muusta maailman menosta tai mistään tulevasta. Nyt kun tuota miettii niin eipä olisi pahitteeksi tuo ajatustapa.

Opiskelujeni päätyttyä pääsin heti töihin ja taloudellisen tilanteen kohentuminen myötä koheni myös mieliala. Pian tuon jälkeen löysin myös nykyisen mieheni. Elämä hänen kanssaan on ollut varsin mukavaa. Mukavan keskellä sitä on alkanut murehtia muita asioita. Suurin murhe on tyttäreni. Miten voikaan äidin huoli olla lapsesta näin suuri kuin mitä se minulla on viime aikoina ollut ja sitä ei varmaan pääse pakoon koskaan, en tiedä? Välillä mietin, että ihminen on hullu kun tekee lapsia. Jokin aika sitten vielä olin kateellinen niille joilla on paljon lapsia. Tuo vaihe meni kyllä aika nopeasti ohi.

Murhettani ei yhtään helpota, että tyttärelläni on pienestä asti esiintynyt kummallisia vatsavaivoja. Olemme käyneet kaikenlaisissa tutkimuksissa, erikoissairaanhoidon puolella. Mitään ei ole löytynyt. Onhan se toisaalta hyvä, mutta kuinka tuollaisien vatsavaivojen kanssa kukaan voi elää. Pelkään kaikkea. Pelkään, että lapseni vatsavaivat aiheuttaa sen, että hän ei koskaan ole kykenevä käymään töissä tai hän menettää mielenterveytensä vatsavaivojensa takia. En uskalla varata mitään matkoja meille, koska on hyvin mahdollista, että vaivat tulevat juuri ennen matkaa tai matkan aikana.

Onneksi minulla on mieheni ja toisaalta on myös hyvä ettei hän ole lapseni isä. Hän näkee asiat erilaisesta näkökulmasta ilman biologisen vanhemman tunnekuohua. Toisaalta tiedän myös, että jos minä voin huonosti myös hänkin voi. Siksi myös välillä pelkään, että kuormitan häntä liikaa murheillani ja koitan välillä myös pitää tunteeni sisälläni.

Onneksi tästä murehtimisesta on joskus myös pieniä taukoja ja tuohan lapsi mukanaan myös ilon ja onnistumisen hetkiä.

Miten te muut äidit, murehditteko paljon lapsenne puolesta?

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan
Kommentit (3)
  1. Hei!
    Voin täysin samaistua kokemiisi tunteisiin! Olen ammatiltani lastentarhanopettaja ja ennen päiväkotiuraani olen työskennellyt muutamia vuosia myös lastensuojelumaailmassa. Työelämässä olen tottunut rauhoittelemaan ja ohjaamaan huolestuneita vanhempia ja vinkkejä löytyy tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kotona taas olen huomannut muuttuvani täysin eri ihmiseksi ja äidinvaistot sumentavat osaamani asiat lastenhoitoon liittyen. Tällä hetkellä koen suurta ahdistusta 10kk lapseni syömättömyydestä ja heikosta kasvusta, vaikka tiedän varsin hyvin syömiseen liittyvän huonompia vaiheita. Mutta tunteilleen ei mitään voi!

    Tyttäresi vatsavaivoihin liittyen heräsi ajatus omista kokemuksista. Itse sairastan tulehduksellista suolistosairautta, joka pysyy täysin hallinnassa oikean ruokavalion avulla vaikka virallisesti ruokavalion ei oireisiin pitäisikään vaikuttaa. Myös samainen 10kk ikäinen lapseni on suolistoallerginen vauva. Ruuista pahimmat vatsaoireiden aiheuttajat ovat maito, kananmuna, viljatuotteet sekä tärkkelys. Allergiat eivät näy perinteisissä allergiatesteissä, koska ihon sijaan vain suoli oireilee. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että allegiaa ei olisi ja voin kertoa, että itsellä suolistokivut ovat huomattavasti pahemmat kuin synnytykseen liittyvät kivut, mistä johtuen olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä. Olisiko mahdollista, että poistaisit lapsesi ruokavaliosta muutamaksi viikoksi esimerkiksi kaikki maito- ja viljatuotteet ja katsoisit olisiko tästä apua? Paljon jaksamista sinulle!

    1. Oletko syönyt kauraa? Tyttäreni on ollut nyt kokeilumuotoisesti gluteenittomalla ruokavaliolla, mutta hankalaahan sen toteuttaminen on, koska koulussa sitten syö mitä tarjotaan. Ei taida olla mahdollista ilmoittaa kouluun, että tyttärelle ei tarjottaisi vilja ja maitotuotteita ilman lääkäsrintodistusta. Miten näkisit tämän asian? Pitäisikö tytölle vaan laittaa omat eväät mukaan joksikin aikaa. Luulisi, että voisivat ruoan siellä hänelle lämmittää.

      Miten sinulla todettiin tuo tulehduksellinen suolistosairaus?

      1. Se on totta, että ilman lääkärintodistusta erityisruokavalion noudattaminen on hankalaa sekä päiväkotimaailmassa että koulumaailmassa. Tästä olen ollut surullinen jo pitkään, sillä tärkeintä tulisi aina olla lapsen hyvinvointi ei byrokratia. Keskustelisin tyttäresi opettajan kanssa ja kysyisin, onko kyseinen kokeilu millään tavalla mahdollista. Jos siitä on apua, hakeutukaa mieluiten yksityiselle allergologille joka yleensä kirjoittaa todistuksen vanhempien kuvailemien oireiden perusteella. Ehdottomasti paras yksityinen lasten allergialääkäri on Helsingissä, Pikkujätissä toimiva Liisa Kuikka. Hänelle monet matkaavat pidemmänkin matkan takaa 🙂

        Itse käytän viljatuotteista kauraa, sitä vatsani kestää. Esimerkiksi lidlistä saa leipomohyllystä 100% kauraa sisältävää leipää, mikäli leipä on lapselle suurta herkkua. Kaurakermaa käytän myös ruuanlaitossa. Suolistosairauteni on oireillut tosiaan koko elämäni, kasvu on ollut hidasta ja vatsakipuja on ollut enemmän tai vähemmän aina. 10 vuotta sitten tilanne paheni antibioottikuurista saadun clostridium bakteerin jälkeen niin pahaksi, että ulosteen mukana tuli jatkuvasti verta. Suolen tähystyksessä havaittiin että koko paksusuoli on haavoilla ja sain diagnoosin. Olen kokeillut lukuisia eri lääkityksiä, mutta oireettomaksi ja kivuttomaksi olen saanut itseni ainoastaan ruokavaliolla. Myös lapsilla esiintyy chronin tautia sekä koliittia, mutta niiden diagnisoiminen on haastavampaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *