6 asiaa, joissa lapsesta on hyötyä!
Oman vanhemmaksituloni myötä olen huomannut, että lapsesta on paljon muutakin iloa, kuin ”vain” se, että perheessä on nyt lapsi. Alla muutama yllättävä hyöty listattuna.
1. Ei tarvitse kantaa enää mitään!
Paitsi tietenkin sitä lasta silloin kun hän päättää että vaunuissa istuminen on maailman kurjin kohtalo. Mutta silloin kun rattaat kelpaavat, kädet todellakin jäävät vapaiksi! Olen ollut koko ikäni varsinainen kassialma. Jo peruskoouluaikana minut tunnettiin siitä, että jos jollekin on tarve, kannattaa ensin kysyä Jasminilta. Tämän maijapoppasen laukusta löytyivät niin laastarit, ompelutarvikkeet, kynsiviilat kuin suklaapatukat. En kertakaikkiaan osaa pakata kevyesti ja olla varautumatta milloin mihinkin.
Naurattaa aina jos jossain mainostetaan weekend bagejä. Pah! Ihan kuin tuollaiseen nyssäkkään mahtuisi edes päivän kamat, saati sitten viikonlopun. On suoranainen ihme, etten kärsi skolioosista kannettuani painavia kasseja kymmeniä vuosia. Kaikki muuttui kuitenkin vaunujen myötä. Miten mahtavaa, kun nykyään vaunujen alle todella saa sullottua KAIKEN. Ah! Välillä harvoin kun käyn ilman lasta kaupassa, järkytyn kuinka paljon ostokset painavatkaan. Epäilen että kymmenlapsisilla perheillä lapsimäärän takana on juurikin tämä! Ei vaan voi enää palata vanhaan, joten aina on oltava vähintään yksi vaunuikäinen perheenjäsen.
2. Vauva on mainio jäänrikkoja
Kuka voisi vastustaa paijaamasta kadulla vastaantulevaa koiranpentua? No ei kukaan. Ja ilmeisesti tilanne on sama vauvojen kanssa! Oman subjektiivisen ja lyhyen kokemukseni perusteella kaikki tuntuvat pitävän vauvoista. En ole koskaan päätynyt näin moniin spontaneihin keskusteluihin kuin vauvan myötä. Yhtäkkiä jutustelen vauvan tuuheasta tukasta tai sukupuolesta mummojen kanssa metrossa ja ratikkapysäkillä.Kuinka paljon spontaaenja hymyjä ja vaunujen ja lapsen ihmettelyä. Mahtavaa! Olen myös raahannut vauvaa ensimmäisen puolen vuoden aikana vaikka mihin työpalavereihin sun muihin. Ja yllättynyt siitä, kuinka positiivista suhtautuminen on. Kukaan ei ole nyrpistänyt nenäänsä kun olen rämistellyt paikalle vaunujeni kanssa. Ja asiat saadaan kyllä sovittua, vaikka joku välillä vähän lattialla mölisee. Itseasiassa vauvan läsnäolo jotenkin rentouttaa tilannetta ja rikkoo jään jo kokouksen alussa.
3. Lapset yhdistävät
On paljon tilanteita, joissa tapaan ihmisä, joiden kanssa minulla ei välttämättä ole paljoa yhteistä. Paitsi nyt! Yhtäkkiä kuulunkin tähän vanhemmuusjengiin, josta en aiemmin ollut edes tietoinen. Vaikka small talkin toinen osapuoli olisi paljon vanhempi tai eri alalla, jos hänellä on lapsia, on meillä yhtäkkiä paljonkin yhteistä. Vanhemmuuden kokemukset ovat yllättävän universaaleja. Kun kerron olevani vanhempainvapaalla, moni alkaa muistella sitä aikaa kun omat lapset olivat pieniä tai lapsenlapset syntyvät. Muistellaanpa sitten onnentunteita tai valvottuja öitä, juteltavaa kyllä löytyy! Ei enää ”on ilmoja pidellyt” -fraasia tai muuta säästä jutustelua, jee!
4. On hyvä syy myöhästyä
Tämä on toki paheksuttavaa, ja tietenkin aina pitäisi pyrkiä olemaan ajoissa sovituissa tapaamisissa. Mutta ihmisiähän tässä ollaan! Vihdoin ei tarvitse enää syyttää itseään siitä, että lähti kotoa liian myöhään. Kaiken voi vierittää viatttoman pikkupalleron niskoille. Myöhästyin, sillä vauva nukkui tavallista pidempään päikkäreillä tai kakkasi kaikki vaatteensa juuri ennen lähtöä. Valitettavasti omassa tapauksessani syy myöhästymiseen usein on oikeastikin se, että jokin tavallinen asia, kuten syöminen vie odotettua enemmän aikaa.
5. Hyväksytty tapa perua menot
Samaan kategoriaan menee myös feidaaminen tilaisuuksista joihin ei halua mennä. Itse olen nykyään yllättävän hyvä sanomaan suoraan, että priorisoin perheajan tai vapaaillan monien iltamenojen edelle. Mutta ymmärrän varsin hyvin, jos on helpompi vaan sanoa, että lapsi on kipeä tai hoitaja perui.
6. Voi elää omat unelmasa toteen
Harmittaako edelleen, etteivät taidot riittäneetkään urheilumaailaman huipulle tai fysiikan nobelin voittajaksi? Ei hätää, lapsi on uusi mahdollisuus! Lapsen kautta voi elää oman haaveensa uudestaan ja tällä kertaa myös toteen. Vähemmän suositeltava vaihtoehto on pakottaa lapsi sellaisen lajin pariin, josta hän ei nauti ja huudella kentän laidalta solvauksia tuomarille ja vastustajille. Mutta jos lapsi innostuu jostain harrastuksesta, voivat kisamatkat ja varusteiden huoltaminen olla oikeasti antoisa vanhemman ja lapsen yhteinen harrastus.