Tuntuuko joskus siltä, että kaikki muut vievät uraansa määrätietoisesti eteenpäin, kun taas itse on ihan pihalla siitä, mihin suuntaan edes lähteä? Minusta tuntuu. Ja vieläpä säännöllisin väliajoin.

Itse asiassa sellainen fiilis mulla oli jo varsin pian Teatterikorkeakouluun pääsemisen jälkeen. Olin päässyt unelmieni opinahjoon, ja yhtäkkiä haikailinkin jonnekin muualle. Enkä edes tiennyt minne. Syitä oli tuolloin monia, aina omista kasvukivuista erääseen Turkan metodeita fanittavaan opettajaan. Yhtä kaikki, tuntui ettei ala sittenkään ehkä olisi omani.

Onneksi jaksoin sinnitellä koulun loppuun saakka, sillä nyt ammatissa työ on ihan erilaista kuin miltä näyttelijyys Teatterikoulussa vaikutti.

Kouluaikainen työura-ahdistus ei ole jäänyt ainoaksi. Myöhemmin on tullut mietittyä onko Salkkareihin meneminen hyvä askel, voiko kuntapolitiikkaa yhdistää näyttelemiseen ja antaako sijoittamisesta paasaaminen minusta kylmän ja ahneen kuvan.

Yhteispesula, ohjaus: Taneli Mäkelä, ensi-ilta: 11.4.2006, valokuvat: Noomi Ljungdell. Kuva: Teatterikorkeakoulun arkisto. Kuvassa Satu Lipponen, Krista Kosonen ja Jasmin Hamid

Näin jälkikäteen ajateltuna olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen uskaltanut sanoa kyllä epävarmuuden hetkinä. Niin kliseistä kuin se onkin, saattaa jokin sillä hetkellä mitättömältä tuntuva mahdollisuus lopulta avata sen oven unelmien toteuttamiseen.

Ilman Salkkareita  ei eräs iltapäivälehti olisi ikinä kirjoittanut sijoitusharrastuksestani. Ilman tuota haastattelua, en olisi saanut puhujakeikkoja tai podcastia sijoittamiseen liittyen. Ilman joustavaa työtä sijoitusvaikuttajana, ei minulla olisi mahdollisuutta yhdistää perhevapaita ja työntekoa kuten nyt olen tehnyt. Saati saada tehdä harrastuksesta ammattiani.

Urani ei ole itselleni tuntunut johdonmukaiselta. Päinvastoin. Välillä tuntui, että ajelehdin vaan tuulen mukana, enkä tiedä olenko menossa eteen- vai taaksepäin. Minua myös ärsytti se, että etten oikein ollut mitään – tai siis että olin vähän kaikkea. Aina sai selitellä, että joo, olen näyttelijä, mutta just nyt teen puhujakeikkoja, ja podcastia ja juontohommia ja toimin kaupunginvaltuutettuna. Ja ei, en haaveile eduskunnasta enkä Hollywoodista, enkä tiedä mitä haluan seuraavaksi. Ja ei, en pysty pitämään hisspuhetta siitä mitä oikein teen.

Kaikesta huolimatta juuri nyt on sellainen fiilis, että olen unelma-ammatissani.

Vuoden Sijoittaja -palkinto lokakuussa 2020. Kuvassa Jasmin Hamid ja Suvi Tuppurainen.

Kun YTK-Yhdistyksen yhetistyötä varten luin, mitä kaikkea uramuotoilu pitää sisällään, haukoin henkeäni ja nyökyttelin samalla. Voi kunpa olisin aiemmin törmännyt termiin ja löytänyt ammattialiseen jeesaamaan myös itseäni! Olisin säästynyt moneltaunettomalta yöltä ja saanut ehkä nopeammin itsevarmuutta tehdä sitä mitä itse oikeasti haluan.

Mutta onneksi voin nyt olla tarjoamassa tätä mahdollisuutta jollekin toiselle.

YTK-Yhdistys jakaa 12kpl uravalmennusstipendejä, joilla omaa uraa tai työtilannetta saa kehitettyä mieleiseen suuntaan. Minä ja viisi muuta vaikuttajaa (kuten Emmi Nuorgam ja Enni Koistinen) valitsemme kukin kaksi stipendinsaajaa anonyymien hakemusten joukosta. Jokainen stipendi on arvoltaan 500 euroa ja sisältää uramuotoiluverkkokussin, sekä kolme henkilökohtaista tapaamista uracoachin kanssa.

Kuvauksissa

Uramuotoilu on oman uran tai työtilanteen kehittämistä muotoilun keinoin. Harjoitusten avulla kirkastetaan omia ajatuksia työtä ja elämää kohtaan. Uramuotoilun avulla on tarkoitus löytää  erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja edetä kokeilujen avulla kohti itseä kiinnostavaa urapolkua.

Uravalmennusstipendiä voivat hakea kaikki YTK-Yhdistyksen jäsenet ja hakuaikaa on lokakuun loppuun saakka. YTK-Yhdistykseen puolestaan voivan liittyä kaikki Yleinen työttömyyskassa YTK:n jänenet vain 18 euron lisämaksulla. YTK-Yhdistys  tarjoaa jäsenilleen muitakin etuja aina lakineuvonnasta tukeen työnhaussa, sekä osaamisen kehittämisestä hotelli- ja vakuutusetuihin.

Tähän mahdollisuuteen kannattaa tarttua! Hakisin itsekin, ellen olisi raadissa 😀 Hakeminen ei vie kuin hetken ja on todella helppoa. Toivoisin, että jokainen löytäisi alan, jossa on imua. Työn, jota tehdessä ei tarvitse laskea sekunteja työpäivän päättymiseen. Täytä hakemus YTK-Yhdistyksen Uravalmennusstipendiä varten jo tänään.