Jos pitää nimetä lapsuuteni lempijälkkäri, tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä; puolukkaparfait. Se on todella ollut perheemme luottojälkiruoka niin pitkään kuin muistan. Resepti löytyy äitini leikekirjasta, johon hän on kerännyt muitakin hyväksi havaittuja herkkuja. Näin netin aikakaudella kellastuneet lehtileikkeet ovat suorastaan nostalgisia. Ja erilaista rasvatahroista ja lisämerkinnöistä huomaa, että itsekoottua ruokaraamattua on todellakin käytetty!

Joskus äitini teki jäädykkeen myös mansikasta, mutta useimmiten puolukasta – ja hyvä niin. Nimittäin juuri happaman ja makean liitto tekee siitä erityisen. Aina kun puolukkaparfaitia on ollut tarjolla, on lautaset suorastaan nuoltu puhtaiksi.

Jälkiruoan täytyy olla täyteläinen, mutta kuitenkin raikas. Vaikka puolukkaparfaitissa ei rasvan kanssa kanssa säästellä, ei jälkkäri tunnu kuitenkaan yhtään tuhdilta. Flora Vispi on tavallista kuohukermaa kevyempi, mutta kuitenkin ihanan täyteläinen. Flora Vispi myös vaahtoutuu hyvin ja kestää pakastamista.

Äidilläni on tapana vatkata keltuaiset ja valkuaiset erikseen, mutta itsehän menen siltä mistä aita on matalin. Olenkin ottanut tavaksi olla erottelematta valkuaisia ja keltuaisia, sillä en ole huomannut eroa lopputuloksen suhteen. Toivottavasti joku maailmankuulu parfaitin kehittäjä ei käänny nyt haudassaan. 😀

Puolukoiden suhteen ei muuten ole väliä, ovatko ne tuoreita vai jäisiä, molemmat toimii yhtä hyvin. Kauniiseen kakkuvuokaan kumottuna puolukkajäädykkeestä tulee herkullisen maun lisäksi todella kaunis jälkiruoka.

Puolukat ja Flora Vispi toimivat mainiosti myös marjapiirakassa. Sen reseptin löydät täältä.