Tiesin Salkkari-kollegojeni palkat – ja hyvä niin

Huippukirurgia näyttelemällä ei ihan huippukirurgin liksoihin yltänyt – mutta kivaa oli!  

Viimeisten viikkojen ajan mediassa on puhuttu poikkeuksellisen paljon rahasta. Marraskuun alussa julkaistuista edellisvuoden verotulotista riittää lehtijuttuja viikoiksi. Vuositulolistojen vastapainoksi Ylen Reetta Räty nosti esiin myös palkkojen läpinäkyvyyden tärkeyden.  
 
Näyttelijänä olen tottunut puhumaan palkastani avoimesti. Jopa niin avoimesti, että Rädyn kolmnia lukiessa melkein hämmennyin muistaessani, että sama meininki ei vallitse akikilla aloilla. Näyttelijöillä on paljon pätkätöitä ja sopimusneuvotteluita saattaa joutua käymään monta kertaa vuodessa eri työnanatajien kanssa. Kun uusi teatteriprojekti tai tv-sarja alkaa, on ihan tavallista että näyttelijät soittelevat toisiaan läpi kesken palkkaneuvotteluiden ja kertovat mitä palkkaa kenellekin on tarjottu. Kun kollega saa uuden roolin, onnittelujen lisäksi kysytään  milloin projekti alkaa, kuka ohjaa ja paljonko siitä saa palkkaa. 
 
Salkkareissa näytellessäni tiesin melkein kaikkien muiden näyttelijäiden palkat – tai ainakin melkein kaikkien alle 50-vuotiaiden. Ehkä raha-asioista puhumisessa on vielä eroa sukupolvien välillä.
 
Läpinäkyvyys palkoissa koituu aina on työntekijän eduksi. Kuinkakohan usein palkkaneuvotteluissa onkaan esimiehen toimesta käytetty fraasia ”ei meillä kukaan noin paljoa saa”? Ja kuinka vaikeaa onkaan argumentoida vastaan,  jos ei ole aavistustaaan siitä pitääkö väite paikkansa vai ei. Varsinkin uran alkuvaiheessa palkkaneuvottelut ovat muutenkin jo jännittäviä – puhumattakaan siitä, että omaa osaamistaan voi olla todella vaikeaa hinnoitella.
 
Aina läpinäkyvyys ei ole oikotie tasapuolisuuteen. Palkka-avoimuus ei välttämättä johda siihen, että yhtäkkiä kaikilla saman työnkuvan omaavilla olisi sama palkka. Toiset vain ovat taitavampia neuvottelemaan, osaavat pyytää palkankorotusta oikealla hetkellä tai työnantaja arvottaa toisen työpanoksen korkeammalle. Siitä huolimatta olen avoimuuden innokas kannattaja. Vaikka itseltänikään ei Salkkari-aikoina niin sanotusti yritystä puuttunut, en voi kehua olevani kummoinen palkkaneuvottelija. 
 
Loppuun on pakko todeta, että eihän tietenkään palkka ole kaikki kaikessa. Myös työyhteisöllä, työn sisällöllä ja vapaudella on valtavasti merkitystä. Pelkällä kivalla fiiliksellä ja merkinnällä CV:ssä ei kuitenkaan asuntolainoja makseta tai säästöjä kerrytetä. Tulevaisuuden työmaailma on entistä repaleisempi ja pätkätöiden väliset työtömyysjaksot yleistynevät. Samalla jopa nobelisti on huolissaan eläkkeiden riittävyydestä. Siksi jatkossa on entistä tärkeämpää yrittää huolehtia siitä, että palkasta jäisi jotain myös säästöön – hyvän ja pahan päivän varalle.
 

Kalle pelastamassa ihmiskenkiä <3