Näin kannustat itseäsi säästämään

saastamaan.png

Shop till you drop – vaiko sittenkin rahaa myös säästöön?

Säästämisen aloittaminen ei todellakaan ole helppoa.  Säästäminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, ja jos oma tavoite on liian kaukana, on matkan varrella kovin helppo luovuttaa. Lisäksi kaikkialla törmää mainoksiin, joiden mukaan olisit ehkä vielä vähän onnellisempi jos hankkisit uuden asun, kellon tai käsilaukun. Olisiko olemassa kultainen keskitie, jossa voisit säästää hyvän päivän varalle, mutta samalla nauttia vähän jo nyt? Ja kaiken kukkuraksi tehdä tämän hyvällä omallatunnolla, ilman että tulee morkkista siitä ettei kaikki mennytkään säästöön? Olen kuullut jonkun vertaavan säästämistä laihduttamiseen ja näissä asioissa onkin paljon samaa. 

 
Laihduttajia neuvotaan vähentämään painoa maltillisesti ja tekemään muutoksia pikkuhiljaa. Näin ei tarvitse kituutella nälkäisenä, vaan uusista ruokatottumuksista tulee tilapäisen kuurin sijaan vakituinen elämäntapa. Täysin samat lainalaisuudet pätevät myös säästämiseen; varsinkin alussa tavoitteiden täytyy olla saavutettavia. Oma kuukausisäästötavoite kannattaa asettaa sellaiseksi, että saman summan voisi säästää lähtökohtaisesti joka kuukausi työuransa loppuun saakka. Näin säästämisestä tulee tavallinen osa elämää, eikä epämiellyttävä ajanjakso, jolloin kaikki kiva on kiellettyä. Itse esimerkiksi voisin säästää kuukausitasolla paljon enmmän kuin mitä nyt säästän. En kuitenkaan halua vetää vyötä liian kireälle, vaan käydä välillä spontaanisti ulkona syömässä ja olla strassaamatta satunnaisesta neljän euron kahvista. 
 
Nykyään olen jo ihan koukussa säästämiseen, enkä osta mitään vain shoppailun ilosta. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut, vaan minäkin olen joutunut kerran etsimään sääsätmismotivaatiota uudelleen. Tämä tapahtui, kuin sain ensimmäisen hyväpalkkaisen työpaikkani Salatut Elämät –tv-sarjan näyttelijänä. Olin 25-vuotias ja sitä ennen olin opiskellut viisi vuotta Teatterikorkeakoulussa ja tehnyt vuoden silpputöitä. Pätkätyöt toki jatkuivat Salkkareissakin, mutta silloin kun töitä oli, myös palkka oli hyvä.
 
Kuten aiemmin kirjoitin, tykkäsin säästää synttärirahat jo lapsena. Syynä tähän oli aktiivinen lahjonta, jota silloinen pankkini Kop harjoitti. Kopilla oli lastenkerho Jeans Club, jossa jokaisesta tilille säästetystä kymmenestä markasta sai tarran. Kun tarroja oli kertynyt säästövihkoon kaksikymmentä, sai palkinnoksi valita eläinaiheisen julisteen tai säästölippaan. Ja tottakai ne kaikki julisteet oli saatava!
 
Samaa taktiikkaa voi noudattaa edelleen aikuisena! Okei, pakko myöntää, että eläinjuliste ei enää ainakaan meikäläisellä aikuisena toiminut, mutta itseään voi edelleen palkita tavoitteiden saavuttamisesta. Ja vaikka lapsuuden perheessä ei olisi aikanaan puhuttu rahasta, ei koskaan ole liian myöhäistä oppia uusia temppuja ja kannustaa itseään pienten porkkanoiden avulla säästämään.
 
Kun ensimmäisessä kunnon palkkatyössäni 25-vuotiaana aloin innostua shoppailusta, tajusin onneksi pian, että rahan käytölleni oli laadittava säännöt. Keksin oman syteemini, jota kutsuin prosenttiperiaatteeksi. Mikäli asetin itselleni jonkun säästötavoitteen ja saavutin sen, sain käyttää säästösummasta 20 % johonkin turhaan hyvällä omallatunnolla. Jos vuoden säästötavoitteeksi oli asetettu 2500 euroa, sai tavoitteen täytyttyä palkita itsensä vaikka 500 euron laukulla tai ulkomaanmatkalla. Vaihtoehtoisesti, jos säästötavoite oli 500 €, sai siihen päästyään käyttää satasen vaikka hemmottelevaan kokovartalohierontaan. 
 
Entisenä kilpailurheilijana prosenttiperiaate sopi minulle kuin nenä päähän. Oli todella palkitsevaa asettaa joku tavoite ja lopulta päästä siihen. Systeemi myös auttoi minua löytämään hyvän tasapainon säästämiseen. Olen nimittäin ollut aikanaan niinkin säästöhullu, että väsyneenä ostettu take away -kahvi saattoi jälkikäteen harmittaa. Turhaa rahanmenoa, tiedättehän. Toiaalta taas Salkkareissa aloittaessani aloin käyttää rahaa matkustamiseen ja heräteostoksiin siinä määrin, että rahaa ei jäänyt säästöön kesän palkatonta tuotantotaukoa varten. 

Nykyään en enää noudata prosenttiperiaatetta, säästäminen on jo niin sisäänrakennettu minuun. Siirrän rahaa jemmatilille jokaisena palkkapäivänä ja harkitsen hankintoja pitkään. Mikäli sinun on vaikea motivoida itseäsi säästämään, suosittelen kokeilemaan. Ja mikä tärkeintä, aloita helposti saavutettavilla tavoitteilla. Näin homma on palkitsevaa ja rimaa voi pikkuhiljaa nostaa. Urheilussakin kuntoa ja tavoitteita nostetaan pikkuhiljaa. Säästämisen iloa!
 
Askartelin prosenttiperiaatteesta kuvankin. Tässä, onkaa hyvät 😀
 
saastamaan2.png

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *