Jee, me muutetaan!
Ihanaa! Muutamme tällä viikolla isompaan asuntoon. Vihdoin viimein saamme enemmän tilaa tälle konkkaronkalle. Suurempaa asuntoa olemme etsineet jo kauan, mutta viimeistään tämä koronakotoilu on saanut tilantarpeen nousemaan ihan uusiin sfääreihin.
Olemme asuneet Kalasatamassa nyt vajaan kahden vuoden ajan. Muutimme tänne Kruununhaasta, joka on idyllinen arvoalue Helsingin keskustan tuntumassa. On kivijalkauppaa, Anton&Antonia, suklaapuotia ja tähtiravintolaa. Vaikka meillä olikin Krunassa tilava kolmio, oli asunto muuten haastava tulevalle lapsiperheelle. Yli sata vuotta vanhassa talossa ei tietenkään ollut hissiä. Lisäksi kylppäri oli minimaalinen, eikä sinne olisi mahtunut hoitopöytää tai edes kunnolla kylvettämään vauvaa. Vanhat ikkunat vetivät siihen malliin, että pakkastalvina en olisi uskaltanut laskea vauvaa jääkylmälle lattialle lainkaan. Niinpä päätimme muuttaa lapsiystävällisempään asuntoon muutama kuukausi ennen vauvan tuloa.
Nopealla aikataululla uusi kämppä löytyi Kalasatamasta. Koska aikataulu oli tiukka, emmekä halunneet joustaa hissin, parvekkeen tai suuren kylppärin osalta, joustimme asunnon koossa. Niinpä olemme asustelleet viimeiset kaksi vuotta kaksiossa. Ja itse asiassa yllättävän helposti kaikki on sujunut. Olin ajatellut, että takaraja lapsen omalle huoneelle olisi vuoden ikä, mutta nyt siinä vierähti viisi kuukautta pidempään. En ole kokenut samassa huoneessa nukkumista ongelmaksi kuin siltä osalta, että lukeminen iltaisin sängyssä on jäänyt kokonaan. Toivottavasti tämä tapa palautuu nyt kun lukulamppu ei jatkossa häiritse enää kenenkään unta.
Kun muutimme Kalasatamaan, olin ihan varma, että minuun iskisi keskustan kaipuu. Olin asunut aika pitkään Kampissa ja Kruununhaassa ja tottunut siihen, että ravintolat, kahvilat, teatterit ja oikeastaan kaikki on kävelymatkan päässä. Olen aina nauttinut ihmisvilinästä ja kokenut tyhjät kadut ahdistavina.Voisin nojailla ikkunaan ja katsella ohikulkevia ihmisiä tunnista toiseen. ”Rauhallinen sisäpihannäkymä” on pahin painajaiseni.
Onneksi Kalasatamassa ei tarvinnut ahdistua. Olemme viihtyneet tällä niin hyvin että oli itsestäänselvää, että uudenkin asunnon on löydyttävä samalta alueelta. En ainoastaan viihdy täällä, vaan minusta on tullut suorastaan Kalasamahullu! Olen kaupunginvaltuutettu ja kun törmään kaupungintalolla kaavoituksesta tai tontinluovutuksesta vastaaviin virkamiehiin, en voi kun pitää kymmenien minuuttien monologin siitä, kuinka onnistunut tämä uusi, vielä rakentumassa oleva alue on! Ja sama kohtalo on edessä myös teillä, rakkaat lukijat.
Kalasatama on rakennettu tiiviisti, mutta rakennuskanta on niin vaihtelevaa, että kävely-ympäristö on viihtyisä. Tornitalot ja rivitalomaiset townhouset sulautuvat kauniisti yhteen, ja kadut ovat avaria ja valoisia. Ja tiiviyden takia ulkona suorastaan vilisee porukkaa. Asukkaat ovat kaikki jotenkin samanhenkisiä; on pyöräileviä lapsiperheitä, koiraa ulkoiluttavia pariskuntia ja lenkkeilijöitä. Selvästi viereinen Mustikkamaa kannustaa liikkumaan ja ulkoilemaan. Niin, Mustikkamaa! Miten ihana ja yllättävän luonnontilainen virkistusalue meillä onkaan parin sadan metrin päässä kotoa. Ja kymmenen vuoden päästä pääsee ratikalla Kruunusiltoja pitkin keskustaan ja Itä-Helsinkiin. Täydellistä!
Vanhasta asunnostamme näkyy Mustikkamaalle ja Isoisänsillalle. En ollut aiemmin ymmärtänyt miten ihana elementti meri on. Liplatuksen katselu on tosi rauhoittavaa ja meillä on täällä myös oma hylje, Fredi, joka näyttäytyy säännöllisesti. Rakastan tähystellä ikkunasta Frediä, rannan kalastajia ja ohiajavia laivoja, kun taas lapsen suosikkeja ovat koirat ja varikset.
Juuri merellisyys nousikin haateeksi uuden asunnon löytämisessä. Asuntoja on toki tullut tarjolle aiemminkin, mutta emme ole raaskineet luopua näistä näköaloista. Ja siis kyllähän noita merinäköalallisia asuntoja tuohon Sompasaaren rannalle jatkuvasti rakennetaan, mutta neliöhinnat ovat pyörineet meidän ulottumattomissamme. Kahdeksan tonnia neliöstä on meille liikaa. Järkevämmän hintaiset taas ovat menneet kaikki sivu suun. Kunnes vihdoin tuo uusi asunto löytyi!
On uskomattoman helpottunut olo! Olin jo alkanut katsella asuntoja muualta ja surin sitä, ettei taapero voisikaan aloittaa syksyllä päiväkotia yhdessä perhekerhosta tuttujen taaperoiden kanssa. (Ai niin, pitää hakea päiväkotipaikkaa!) Olen niin kiintynyt näihin kulmiin, Mustikkamaahan, ihmisiin, lähikaupan Esa-kauppiaaseen ja helppoon metrollaliikkumiseen.
Ja mikä parasta, uusi asunto on valtavan valoisa, siellä on suuri olohuone-avokeittiö, jossa veittää aikaa ja järjestää ilallaisia ystäville. Ja vaatehuone, jonne voi tunkea kaiken roinan niin että oven tällä puolella feng shui edelleen säilyy. Ja lapselle oma huone <3 Kaiken lisäksi ystäväperheemme asuu samassa talossa ja heillä on saman ikäinen tytär. Siis niin ihanaa! En osaa hokea mitään muuta kuin että ihanaa ja ihanaa!
Laitan lisää kuvia asunnosta, kunhan saamme muutettua. Nyt kaikki huoneet näyttävät ihan samalta; tyhjää täynnä ja valkoista seinää. Mutta ai että kun olen helpottunut ja onnellinen.
