Toivepostaus: mökkiesittely

Kuten kunnon suomalaisen kuuluu, myös meidän perheemme suuntaa joka vuosi kesänviettoon omalle mökille järven rannalle. Itse asiassa vietämme mökillä aikaa varsin paljon ympäri vuoden. Tänä kesänä vierähti yli viisi viikkoa Saimaan rannalla. Kuvailen touhujamme paljon Instagramin stoories-osioon ja aina mökillä ollessamme saan paljon kyselyjä rakennuksesta, sen suunnittelijasta sekä huonekaluista. Pyrin tässä postauksessa vastaamaan näihin kysymyksiin.

Sekä minun vanhemmillani, että Santun perheellä on kesämökit ja sattumalta molemmat sijaitsevat Mikkelissä. Omien vanhempieni paikka on nimensämukaisesti kesämökki, eikä taloon tule esimerkiksi juoksevaa vettä. Se on silti aivan ihana paikka ja etenkin sijainti on mitä mainioin. Kaltaiselleni kaupunkilaiselle luo turvallisuutta, että naapurit ovat lähellä, kauppa viiden minuutin ajomatkan päässä ja Mikkeliin pääsee torikahveille (tai keskussairaalaan!) vartissa.

Santun ja hänen isänsä rakennuttama Villa H taas sijaitsee Mikkelin pohjoispuolella, joten ajomatkaa Helsingistä kertyy tunnin verran enemmän. Naapureita ei ole näköpiirissä ja lähin kauppakin on yli puolen tunnin automatkan päässä. En todellakaan ole mikään eräjorma ja aluksi tuntuikin, että jokaisen puun takana vaanii karhu valmiina popsimaan minut suuhunsa. Pikkuhiljaa olen löytänyt sisältäni luontoihmisen ja pystyn poimimaan marjoja jo muualtakin kuin pihapiiristä 😀

Vietämme lomamme pääsääntöisesti Villa H:ssa, sillä samalla tulee hengailtua myös  Santun puolen sukulaisten kanssa. Minun lähisukuni kun asuu Helsingissä.

Santun suku on Luonterin rannoilta kotoisin ja täten myös serkuilla, tädeillä ja sedillä on tontteja lähimailla. Kesänvietto onkin ihanan sosiaalista! Vaikka kaikilla on omat mökkinsä, sovimme usein venetreffit lähiluodolle ja yhteisillallisia toistemme luokse. Pitkästä ajomatkasta huolimatta myös ystäviä käy kesäisin kylässä paljon.

Myös Santtu on aikanaan viettänyt kesät serkkuineen samoilla mailla. Silloin tukikohtana toimi appiukkoni parisataavuotta vanha synnyintalo. Sittemmin seuraava sukupolvi on pikkuhiljaa rakentanut nykyaikaisempia lomapaikkoja omille perheilleen.

Meidän kesänviettopaikkamme Villa H valmistui kymmenisen vuotta sitten, kun minä en vielä ollut kuvioissa. Santtu asui vielä silloin Itävallassa ja halusi majapaikan myös kotosuomeen. Talo on Santun ja hänen isänsä rakennuttama ja arkkitehti Kati Murolan suunnittelema.  Se on suunniteltu juuri kyseiselle tontille ja niin materiaalit kuin väritys istuvat maisemaan täydellisesti. Suurin osa kiinteistä huonekaluista on arkitehdin piirtämiä ja paikallisten kirvesmiesten toteuttamia. Talon on rakentanut kirvesmies Raimo Viskari ja kalusteista on vastannut Harrin kaluste.

Talon ympäristö on jätetty luonnontilaiseksi kuntaksi, eikä ympärillä ole nurmikkoa tai kukkapenkkejä. Luonto on siis lähellä ja metsä todella alkaa heti kun rakennukset loppuvat. Eli marjojakin pääsee poimimaan piirakkaan muutaman metrin päästä keittiöstä. Rakennusaikana saimaannorppa oli bongattu loikoilemasta nykyisen laiturin paikalta!

Sirolinjaisesta tupapöydästä kysytään usein. Se on hankittu Solid Furnituresta, joka oli helsinkiläisten puuseppien myymälä.

Mökissä on kaksi makuuhuonetta ja lisäksi parvi toimii joko työtilana tai lisämajoituskapasiteettina.

Myös Adilin sänystä kysytään usein. Se on Done By Deer -merkkinen.

Itse Villa on kukkulan päällä, mikä mahdollistaa kauniin järvinäkymän. Sijainnissa on nykyään erittäin positiivista myös se, että taapero ei yhdessä silmänräpäyksessä ehdi rantaveteen asti. Saunarakennus on puolestaan lähempänä rantaa ja pukuhuoneen halkolaatikot toimivat tarvittaessa myös lisäsänkyinä vieraille.

Koti Sisustus Matkat Päivän tyyli

Omistusasunto vai vuokrakämppä?

Yksi yleisimmistä uuteen kotiimme liittyvistä kysymyksistä on ollut, asummeko vuokralla vai omistusasunnossa. En tiedä miksi tämä kiinnostaa niin kovasti, mutta ”paljastan” asian mielelläni. 😀

Olen aiemmin ollut fanaattinen omistusasumisen kannattaja, mutta ajan myötä olen loiventanut näkemyksiäni.

Aluksi vuokralle
Heti kun pääsin Teakista valmistuttuani palkkatöiden pariin, aloin säästää asuntoa varten. Oli selvää, että haluaisin ostaa oman asunnon ja kasvattaa varallisuuttani sitä kautta. Näin olivat tehneet aikanaan myös vanhempani ja siskoni. Onkin tutkittu, että asumismuoto periytyy vanhemmilta lapsille. Saman olen huomannut myös omassa kaveripiirissäni; ne jotka ovat lapsena asuneet vuokralla, eivät ole yhtä innokkaita hankkimaan asuntolainaa kuin omistusasujien lapset.

Omaan asuntoon säästäessäni asuin kimppakämpässä Lapinlahdenkadulla. Kämppiksinäni bunkkasivat insinööripiskelijat Antti ja Pekka ja vuodet Kampissa olivat aikuisiän hauskimpia! Aina oli seuraa, mutta jokaisella oli myös oma huoneensa ja oma rauhansa. Hesarin, sähkön ja netin kulut saatiin jaettua kolmeen osaan.

Keskeisen sijainnin takia kaikkien kaverit vierailivat kämpällä säännöllisesti ja elämä oli tosi sosiaalista. Kimppakämppä onkin aivan loistava keino pienentää asumiskustannuksia! Varsinkin vanhempien nurkista muuttamisen jälkeen olisi tärkeää pitää asumiskustannukset matalina, jotta samalla on mahdollisuus säästää pesämunaa ensiasuntoa varten.

Asuntolaina 1, 2 ja 3
Vuonna 2011 ostin ensimmäisen oman asuntoni Lauttasaaresta. Yllätyksekseni oman kämpän ostaminen ei tuntunut niin isolta askeleelta, kuin olin luullut. Kotoa omillen muuttaminen oli minulle paljon isompi juttu. Vaikka olin aina ollut säästeliäs ja tiedostava rahankäyttäjä, vaati itsenäisyys suuria ponnisteluja. Kuukausi tuntui yhtäkiä tosi pitkältä ajalta ja vaati paljon suunnittelua, jotta sain rahat riittämään kuun loppuun saakka. Kun tämä tasapaino oli jo hallussa, ei asuntolainan ottaminen tuntunut enää missään.

Santun tavattuani, muutin hänen nurkkiinsa Kruununhakaan ja myin Lauttasaaren asuntoni. Kun selvisi, etten saisi Santtua innostumaan asunnon ostamisesta, aloin etsiä sijoitusasuntoa, johon siirtää Larun kämpästä vapautuneen käsirahan. Sellainen löytyikin Kalliosta vuonna 2013 ja asunto en edelleen omistuksessani ja vuokrattuna.

Joitain vuosia myöhemmin isosiskoni halusi muuttaa isompaan asuntoon, mutta hänen tulonsa eivät riittäneet tarpeeksi isoon lainaan. Hän on matalapalkka-alalla, joten päätin hyvätuloisena auttaa siskoani. Omistan hänen nykyisestä asunnostaan 18%, ja rahoitin tuon summan (50 000€) aikanaan kokonaan pankkilainalla. En osallistu yhtiövastikkeeseen, tai muihin kuluihin, mutten myöskään pyydä siskoltani vuokraa osuudestani. Hyvä diili molemmille.

Takinkääntö
Olin pitänyt oman kodin omistamista niin itsestäänselvyytenä, että ärsytti asua Santun kanssa vuokralla Krunassa. Tuntui hölmöltä maksaa vuokraa jollekin toiselle, kun voisi sen sijaan säästää itselleen. Ja ehkä siinä oli vähän myös indentiteettiongelmaa. Tuntui että KAIKKI muut asuivat omissa asunnoissaan ja tuntui jopa vähän nololta asua vuokralla. Omistusasuminen on Suomessa niin yleistä, että vuokra-asumiseen liittyy tiettyjä ennakko-oletuksia.

Santtu taas ajatteli ihan päinvastoin. Hän oli sitä mieltä, että nyt ollaan vielä nuoria ja kauniita, joten täytyy maksimoida elämänlaatu ja asua juuri niin upeassa kämpässä ja huippupaikalla kun vaan voi. Jos olisimme omistaneet 80-neliöisen asuntomme, olisimme olleet tosi velkaisia ja kaikki rahat olisivat menneet asumiskuluihin. Ja ennen kaikkea kaikki varallisuus olisi ollut siinä yhdessä asunnossa. Nyt kun maksoimme tuosta asunnosta 1200€ kuussa, oli mahdollisuus myös sijoittaa, matkustella ja käydä spontaaneilla ravintolaillallisilla.

Ja olihan tuo Krunan kämpän diili ihan mahdoton. Vuokra oli sen verran edullinen, ettei sunnosta ollut mitään kiirettä muuttaa pois. Oltiin vähän ”asuntoloukussa” positiivisella tavalla. Helsinkiä tuntemattomille tiedoksi, että 80-neliöisten kolmieoiden hinnat liikkuvat Kruununhaassa 700 000 hujakoilla.

Näin ajattelen

Pikkuhiljaa Santtu sai minunkin takkini käännettyä. Vuokralla asuminen on minulle nykään täysin ok, kunhan ”diili” on hyvä, ja kunhan samalla saa säästettyä rahaa. Mitä pienemmän tulot, sitä tärkeämpää olisi, että maksaisi vuokran sijaan itselleen. Näin varallisuus karttuu, vaikka kuukausittaisten kulujen jälkeen ei pystyisikään juuri säästämään.

Omistusasumisessa vaikein rasti on sen ensimmäisen asunnon käsirahan säästäminen. Helsingissä summa on helposti yli 20 000 €. Siksi ehkä asumisen alkutaipaleella voisi olla järkevää joustaa muutaman vuoden ajan. Jos kotoamuuttamisen jälkeen asuu keskustan sijaan jossain kauempana vuokralla, mahdollistaa se käsirahan säästämisen nopeammin. Myös kimppakämppäily on loistava vaihtoehto!

Helsinkiläisenä ajattelen helposti vain oman asuinkaupunkini vinkkelistä. Kasvukeskuksissa omistusasuminen on ollut historian saatossa erittäin kannattavaa. Kun opsikelin Teatterikorkeakoulussa, ostivat koulukaverini yksiöitä Kalliosta  90 000 eurolla. Nykyään on vaikea löytää yksiötä lähialueilta alle 200 000 euron.

Muualla Suomessa tilanne on toinen. On todellinen riski, että asuntoa ei saakaan aikanaan enää myytyä tai vuokrattua. Myös peruskorjauksiin voi olla vaikea saada pankilta rahoitusta, kun asunnon arvo laskee. Niinpä itse saattaisin muuttotappiokunnassa pelata varman päälle ja asua vuokralla, keräten samalla  varallisuutta muulla tavoin.

Miten asumme nyt?
Sitten niitä paljastuksia. Tällä hetkellä asumme vuokralla. Mikäli vuokranantajamme myisi tämän asunnon meille, ostaisimme sen heti. Nykyinen kotimme on aivan ihana, ja tällä hetkellä tuntuu että voisimme asua täällä ikuisesti! Vuokranantajamme ei kuitenkaan ole kiinteistösijoittaja, vaan pariskunta, joten on ihan oikea riski, että he haluavat muuttaa tähän jossain vaiheessa itse.

Vuokra-asumisen lisäksi olemme kuitenkin myös asunnonomistajia – ainakin muutaman vuoden päästä. Olemme nimittäin ostaneet vasta rakenteilla olevan asunnon täältä Kalasatamasta!

Olemme jo pitkään yrittäneet löytää muuttovalmista perheasuntoa alueelta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kalasatama on todella haluttu ja parhaat asunnot varataan jo rakennusvaiheessa piirustusten perusteella. Sellainen ”sokkona ostaminen” ahdistaa minua, sillä asuntoa on pelkän pohjan ja muutaman havainnekuvan perusteella hankala hahmottaa. Lopulta oli kuitenkin pakko antaa periksi, sillä muuttovalmiita vuokra- ja omistusasuntoja liikkuu täällä todella vähän. Varasimme rakennusyhtiöltä kivanoloisen perheasunnon ja nyt vaan odotetaan ja toivotaan, että se on sitten valmiinakin kiva. Mutta kuten sanottu, mikäli nykyinen vuokranantajamme myisi tämän asunnon meille, purkaisimme kaupan, maksaisimme sakon ja ostaisimme tämän kämppämme siltä seisomalta.

Koti Sisustus Oma elämä Raha