Puhutaan rahasta!
Olen jo pitkään kypsytellyt ajatusta sijoitusblogista, mutta suunnitelmat ovat siirtyneet tulevaisuuteen milloin minkäkin kiireen takia. Kevään aikana olen ollut perustamassa Ompeluseuran Talousgurut –ryhmää, jossa keskustelemme sijoittamisesta naisporukalla. Lyhyessä ajassa jäsenmäärä on kasvanut tuhansiin ja on tullut selväksi, että matalan kynnyksen sijoitustiedolle ja vertaistuelle tosiaan on tarvetta.
Tällä viikolla annoin ensimmäisen haastatteluni rahasta. Vaikka olen esiintynyt lehdissä näyttelijäntyöni takia, jostain syystä tämä Taloussanomien juttu jännitti eniten. Niin outoa kun se onkin, mietin saako minusta kylmän tai laskelmoivan kuvan kun harrastan osakesijoittamista. Ihan kuin omasta tulevaisuudestaan ja varallisuudestaan huolehtiminen olisi jotenkin ahnetta.
Kuten niin moi muukin asia, myös rahankäytön tavat periytyvät vanehmmilta. Omat vanhempani ovat kannustaneet säästämään ja puhuneet avoimesti rahasta. Muistan, kuinka yhdeksänkymmentäluvun laman aikaan olin ala-asteikäinen ja vanhempani kertoivat kuinka jompikumpi heistä saattaisi menettää työnsä. Näin ei onneksi käynyt, mutta keskustelu mahdollisista seurauksista auttoi hahmottamaan rahan ja työpaikan merkityksen. Joitain vuosia myöhemmin päädyimme ostamaan kesämökkiä ja myös siihen päätökseen otettiin meidät teini-ikäiset lapset mukaan. Päätimme ostamisesta yhdessä ja kävimme läpi mitä tällainen iso hankinta tarkoittaa. Mökkiä varten oli otettava lainaa, mikä vaatisi kulujen hillintää kaikilta perheenjäseniltä. Ei siis enää jatkuvaa uusien farkkujen kinumista. Näin jälkikäteen ajateltuna aika hemmetin hyvin toimittu vanhemmiltani.
Vaikka kotikasvatus luo pohjean monelle asialle, onneksi ihminen pystyy oppimaan uutta läpi elämän. Itse uskalsin tutustua sijoittamiseen vasta 27-vuotiaana. En ollut kovin perillä sijoituskuvioista ja termit kuten ”pörssikeinottelu” ja ”kurssiromahdus” olivat antaneet minulle aika väärän kuvan touhusta. Kuvittelin, että pörssiosakkeita omistamalla voisi velkaantua, mikäli yritys tekisi tappiota ja että voittoa pystyi tekemään vain, mikäli joku muu häviäisi. Eräänä päivänä ystäväni Mia Ehrnrooth suositteli muun jutustelun lomassa hyväksi havaitsemaansa sijoituskirjaa ja palaset loksahtivat kerralla paikalleen. Yhä edelleen suosittelen Kullaksen ja Myllyojan kirjaa kaikille säästämisestä ja sijoittamisesta kiinnostuneille.
Noista ajoista on tultu pitkä matka. Nykyään seuraan talousuutisia aktiivisesti ja osakesalkkukin alkaa olla hyvin hajautettu. On selvää, että kaikissa elämäntilanteissa säätäminen ei ole mahdollista. Itse ehkä säästän juurikin niiden tilanteiden varalle. Kuten Taloussanomien jutusta käy ilmi, myös virheitä on tullut tehtyä. Tulevissa kirjoituksissa käyn tarkemmin läpi omaa sijoittajatarinaani, sijoittamisen perusteita ja puhun rahasta aina palkkaneuvotteluja myöten.
<3 Jasmin