Varautumalla mielenrauhaa
Lasten saaminen on kiistatta elämäni suurin onni. Joka päivä elämässä on ilon aiheita, kun saa seurata omien lastensa kasvua ja oivalluksia. Samalla lapset ovat kuitenkin myös se syy, joka on aiheuttaa elämään jatkuvan menettämisen pelon. Pelkään että heille käy jotain, mutta pelkään myös että itselleni käy jotain.
Moni lukijani varmasti muistaa, että olen erittäin turvallisuushakuinen ja tykkään varautua asioihin. Kun koronakriisi iski ja töitä peruuntui, laitoin heti lainat lyhennysvapaalle. Perhevapaita varten taas olen alkanut säästää jo ennen raskaaksi tulemista. Miksi stressata, jos voi sen sijaan varautua?
Olen ollut Ifin asiakas 24-vuotiaasta saakka. Tuolloin muutin pois vanhempieni luota ja oli aika hankkia oma kotivakuutus. Valitsin vakuutusyhtiön samalla tavalla kuin varmaan valtaosa meistä; peesasin vanhempiani. Oli helppo valita sama firma kuin porukoillakin oli. Ja sille tielle jäin. Olen ollut sen verran tyytyväinen, ettei ole tarvinnut vilkuilla aidan toiselle puolelle. Kotivakuutuksen lisäksi vuosien varrella on kertynyt myös matkavakuutukset koko perheelle, tapaturmavakuutus minulle, sekä kaksi kappaletta lapsivakuutuksia.
Blogini nimi on Hyvän päivän varalle, sillä säästän ja sijoitan, jotta minulla olisi varaa toteuttaa unelmiani. Iso puskuri mahdollistaa pienemmän työmäärän lasten ollessa pieniä ja tulevaisuudessa haluaisin vielä palata koulun penkille. Mutta koska elämässä voi tapahtua mitä vaan, on hyvä varautua myös pahan päivän varalle.
Omaan tai läheisen sairastumiseen ei varmasti ikinä voi varautua. Yksi asia, johon kuitenkin voi varautua, on tilanteen aiheuttamat taloudelliset vaikutukset.
Vakava sairastuminen, kuten syöpä, tarkoittaa usein pitkää sairauslomaa. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa ei onneksi jää tyhjän päälle vaan tältäkin ajalta saa sairauspäivärahaa. Pääkaupunkiseudulla asuvana asuntolallisena en kuitenkaan kovin pitkään pärjäisi pelkällä Kelan korvauksella.
Kelan sairauspäiväraha on tulotasosta riippuen 40-60% tuloista. Meidän perheemme kohdalla niin suuri romahdus aiheuttaisi merkittäviä haasteita. Vaikka tulotasomme on hyvä, ovat myös asuntolainat ja muut kulut isoja. Säästöjä meillä toki on, mutta valtaosa niistä on kiinni pitkäaikaisissa sijoituksissa tai kesämökin kaltaisessa hankalasti realisoitavassa omaisuudessa.
Mikäli sairastuisin, Ifin vakavan sairauden turvan tarjoama kertakorvaus tulisi tarpeeseen. Vakuutuksen avulla pystyisin kattamaan ihan tavallisia arjen menoja, kuten lainojen maksua ja ruokaostoksia. Voisimme keskittyä toipumiseen, ilman että kaiken muun lisäksi tarvitsisi vielä stressata toimeentulosta.
En haluaisi että kaikki muistuttaisi sairastumisesta. Jo lastenkin takia minulle olisi tärkeää, että pystyisimme elämään mahdollisimman normaalia elämää kaikesta huolimatta. Tilaamaan vaikka ruokaa kotiin silloin kun kokkaamiseen ei ole energiaa – vaikka se tuleekin kalliimmaksi. Tai palkata silloin tällöin lastenhoitaja ja lähteä kahdestaan ulos syömään tai leffan. Ja tietenkin jatkaa asumista samassa kodissa kuin tähänkin asti.
Onneksi nykyään yhä useampi vakava sairaus voidaan hoitaa. Ifin vakavan sairauden turva kattaa kymmenen sairautta, kuten syövän ja sydäninfarktin. Korvaussummaksi voi valita 10 000 – 50 000 euroa ja verovapaa korvaus maksetaan tilille heti, kun lääkäri on diagnosoinut sairauden.
Kertakorvauksen ja samalla vakuutuksen hinnan voi mukauttaa omiin tarpeisiinsa. 30 000 euron korvaus maksaisi ikäiselleni naiselle alle kympin kuussa. 50 000 € puolestaan noin 15 euroa. Se on vähemmän kuin mitä käytän suoratoistopalveluihin kuukaudessa. Täällä voit laskea oman kuukausittaisen summasi.
Näitä asioita pohtiessa en voisi olla kiitollisempi siitä, että elämme hyvinvointivaltiossa. Yhä useamman sairauden voi hoitaa tai sen kanssa voi ainakin tottua elämään.
Lasten synnyttyä huolista tuskin koskaan pääsee kokonaan eroon. On vain hyväksyttävä se, että kaikkeen ei voi vaikuttaa ja jotkut asiat elämässä ovat sattumaa. Minun on helpompi luottaa tulevaisuuteen, kun olen kuitenkin varautunut siihen mihin voin. Näin on edes yksi huoli vähemmän ja voin keskittyä olennaiseen – kuten muumipalalpelin tekemiseen.