Viime viikko oli huikea. Alkuviikon nautin keväisestä Lontoosta, kävin tekemässä pari päivää töitä Helsingissä ja suuntasin hiihtolomalle Saariselälle viikonlopuksi. Viikon aikana ehdin lenkkeillä kolmessa eri ilmastossa, kokeilla unohdettuja urheilulajeja sekä ottaa rennosti. Nyt takaisin normaalirutiiniin palanneena on ainakin jotain mitä muistella. Myös kroppani on tästä erittäin samaa mieltä, eilinen murtsikkainnostus tuntuu jokaisessa raajassa.

Maanantai

Edellispäivän pitkä lenkki vaati viikon aloitusta lepopäivällä. Onneksi keksin vapaalle Lontoo-päivälle ohjelmaa – Isabella Blown vaatekaapin ihastelua Somerset Housessa, lounas Shoreditchissa, Pret-A-Portea The Berkeley-hotelissa sekä pari lasia shamppanjaa muodikkaassa The Edition Hotelissa Fitzroviassa. Päivän saldona runsaasti reipasta kävelyä, täydentyneet energiavarastot sekä hyvä vatsalihastreeni kaikesta nauramisesta.

Tiistai

Aloitin viimeisen Lontoo-päiväni 12 km:n lenkillä South Kensingtonissa ja Hyde Parkissa. Askel oli kevyt ja keskivauhti oli reilu 5 min / km. Hyvää energiaa ja tahtia toi Horse Meat Discon miksaus. Lontoosta jäi mieleen valtava määrä enemmän tai vähemmän terveellisiä ruokatärppejä, kuten tiistain lounaspaikka The Wild Food Cafe Covent Gardenin tuntumassa. Listalla löytyy niin vegaanista kuin raakaravintoakin – ja voin todellakin suositella. Taidan kirjoittaa Lontoon vinkeistä vielä erillisen postauksen – sen verran aiheesta riittänee juttua.

Keskiviikko

Aloitin päivän astanga-joogalla, jonka jälkeen olo oli täysin spagettia ja vannoin lepääväni loppupäivän. Mieli kuitenkin muuttui taas iltaa kohden nukuttuani pienet päiväunet ja syötyäni pari palaa omatekoista raakasuklaata. Tein siis hyvän lopetuksen päivälle juoksemalla freesin 12.7 km:n lenkin Katajanokan ympäri. Huomasin kuitenkin olevani hieman voipunut ja tutusta reitistä huolimatta keskinopeus oli vain 5:28 / km. Askellus sujui rennosti Juoksu-soittolistani tahtiin.

Torstai

Edellisillan lenkki taisi kuitenkin olla hieman liikaa ja nukuin yön levottomasti, joten päätin skipata aamulle suunnitellun joogan. Kävin kuitenkin salilla nauttimassa aamiaisen (sehän lasketaan treeniksi?). Illan ohjelmassa oli lento Ivaloon. Koneessa luin Juoksija-lehden, missä oli useamman artikkelin verran asiaa riittävästä levosta. Universumi ilmeisesti halusi kertoa minulle jotain. Päätin, että paras kuunnella ja vietin illan takkatulen edessä nauttien punaviinistä ja hyvästä seurasta.

Perjantai

Lähdimme heti aamusta veljeni kanssa rinteeseen, missä vietimme rentoa sisarusaikaa ja palelimme tuolihississä. Löysin myös pari koskematonta rinteenpätkää ja muistin taas miksi laskeminen onkaan niin siistiä.

Rinnepäivän jälkeen tunsin oloni vielä energiseksi, joten päätin lähteä vielä ulos lyhyelle lenkille. Juoksin Viskitien lenkin, jonka pituudeksi tuli 8 km ja keskivauhti oli vajaa 6 min / km. Tie oli melko mäkistä ja maassa ohut kerros lunta, mikä osaltaan selittänee entistä hitaampaa juoksutahtia.

Illalla lähdimme vielä kahden veljistäni kanssa Kiilopäälle Suomen ladun ylläpitämään avantoon ja savusaunaan. Edelliskerran olin avantouinut ollessani Jenkeissä vaihdossa vuonna 2001. Tuolloin demonstroin suomalaista sisua viettämällä avannossa 4 minuuttia putkeen. Tuolloin palelin vielä seuraavanakin päivänä ja tämä jätti minuun niin syvät traumat, että jäiset vedet eivät kiinnostaneet 13 vuoteen. Nyt savusaunan ja arktisen tunnelman lumoamana innostuin kastautumaan 5 kertaa – ja innostuin valtavasti. Suunnittelenkin jo liittymistä Uunisaaren avantouinti seuraan.

Lauantai

Suuntasimme taas veljeni kanssa rinteeseen heti aamusta, mutta valitettavasti tunturissa myrskysi joten rinnepäivä jäi pelkäksi aikomukseksi. Purkaakseni harmitusta päätin kuitenkin lähteä juoksemaan tunturiin. Lumi oli upottavaa, tie mäkinen ja keli tuulinen. Juoksu oli raskasta, mutta palkitsi hyvällä fiiliksellä. Juoksin 12 km ja keskivauhtina 6:30 min / km kertonee jotain lenkin raskaudesta. Kuuntelin koko matkan ysäriräppiä, mistä sain energiaa. Illalla otinkin sitten iisisti, söin ruuskaalia (taas) ja menin ajoissa nukkumaan.

Sunnuntai

Suomen parisprinttimenestyksen inspiroimana päätin kokeilla murtomaahiihtoa ensimmäisen kerran varmaan 15 vuoteen. Lupasin toisella pikkuveljelleni lähteä pitämään seuraa ladulle ja kävimme hakemassa vuokraamosta minulle parin suksia. Lähdimme ensin varovasti liikkeelle ajatuksena hiihtää lyhyt ja rento lenkki Laanilaan Savottakahvilaan. Sain broidinikin lietsottua parantamaan omaa hiihtotahtiaan puolitoista kertaiseksi tällä 9.5 km:n matkalla. Yhteisen lenkkimme jälkeen olin vielä niin täynnä intoa ja energiaa, että päätin jatkaa hiihtelyä ja hiihdin vielä itsekseni 13 km. Ihan hyvin siis ensikertalaiseksi – tosin kun isäni ja yksi veljistäni treenaa ensi viikonlopun Vasaloppetiin (90 km), ei oma suoritus tunnu kovinkaan kaksiselta.

Hiihdon jälkeen olin jo aika puhki, mutta halusin vielä päästä pariksi tunniksi rinteeseen kokeilemaan veljeltäni saamiani uusvanhoja monoja ja fiilistelemään koskematonta lunta. Ensikankeuden jälkeen laskut sujuivat taas melko hyvin ja jaksoinkin tykitellä rinteitä aina keskuksen sulkemiseen asti.

Yleisesti ottaen olen melko yllättynyt viikon melko hyvästä sporttailusaldosta. Etukäteen olin ajatellut, että näin hiihtolomalla etenkin juokseminen olisi vähän pienemmässä roolissa. Ainostaan joogailun määrää kasvattaisin hieman – onneksi olen kuitenkin kyykkäillyt ahkerasti sekä venytellyt lähes päivittäin (ainakin vähän).

Viikon saavutukset: juoksu 44.7 km, hiihto 22.5 km, 1 jooga, 2 puolikasta päivää lumilautailua ja 3 lentomatkaa.

Ja vielä, jos ihmettelit tekstissä esiintyviä viittauksia lukuisiin veljiini – ei ihme, heitä on yhteensä neljä kappaletta.

Miten teidän treeniviikkonne sujui? Oletteko tehneet hyviä uusi lajilöytöjä?