Tuhkaa tuvassa

isokettu_0.jpg

 

Päätin perustaa blogin. Olin miettinyt sitä usein, mutta aina hylännyt ajatuksen kohtuun kuolleena. 

Selasin googlea apuna käyttäen blogiyhteisöjä ja päädyin tähän, vain huomatakseni, että minulla on täällä jo blogi.

Mietin ensimmäisen postaukseni poistamista ja puhtaalta aloittamista, mutta miksi en jättäisi tuota viimevuoden lopun purkausta tänne, onhan se osa minua ja enkö halua rehellisesti täällä kirjoittaa tunteistani?

Kuitenkin viimevuoden lopulla aloittamani avaus koski toisenlaista blogia. Silloin halusin kirjoittaa lapsettomuudesta, miltä tuntuu, kun lasta ei koskaan tule. Kun vuosia ryömitään siinä lapsettomuuden tuskassa ja aina saa selkäänsä.

Tänään halusin aloittaa blogin aivan eri aiheesta. Halusin kirjoittaa siitä, millaista on elää perheessä, jossa puolisolla on jo lapsi. Ajattelin raflaavaa nimeä. Ilkeä äitipuoli kävi ensimmäisenä mielessä. Tuntuu jo turhalta riskiltä kirjoittaa näistä kahdesta asiasta samassa blogissa, sillä jos kirjoitan elämästäni, haluavat monet varmasti heijastaa tekstejäni ja tapahtumia perheessäni lapsettomuuttani vasten ja tehdä helppoja narunvetoja asioiden välille, semmoisten,joilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

 

Mutta katsotaan. Katsotaan teidän kanssa yhdessä mitä tästä tulee jos on tullakseen.

 

 

 

Hyvinvointi Mieli Vanhemmuus

Ketunkolon viimeiset hyvästit.

 

Viimeinen IVF

2.10.2015 perjantaina siirsivät kohtuuni 8 soluisen varmistusviljelyn yllärituloksen. Kolmesta alkiosta kaikki lopettivat jakautumisen samantien. viidestä follikkelista saatiin neljä munasolua joista  kolme hedelmöittyi. Kaksi kuoli heti yritykseensä, mutta varmistusviljelyn solu yllätti kolmantena päivänä kahdeksalla solulla ja meidät pyydettiin alkionsiirtoon. 

Muutama päivä siirrosta rinnat kipeytyivät kovasti. Koskettaminen sattui paljon. Olin kovin positiivinen. Rinnat kipeytyivät, edellisellä kerralla sellaista ei ollut. Kaksi päivää sitten se loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. Tänään alkoi vuoto.

Tänään sanon hyvästiti viimeiselle mahdollisuudelle saada oma ketunpoikanen. Taloudellisesti hoidot eivät ole enää mahdollisia.. Tänään punnitsen elämääni ja sen merkitystä minulle ja yhteiskunnalle tällaisena, kuin olen.  Lajini viimeinen. Elämänkaaren reunalta taklattu virhemarginaali.

Perhe Vanhemmuus