Tuhkaa tuvassa

 

Päätin perustaa blogin. Olin miettinyt sitä usein, mutta aina hylännyt ajatuksen kohtuun kuolleena. 

Selasin googlea apuna käyttäen blogiyhteisöjä ja päädyin tähän, vain huomatakseni, että minulla on täällä jo blogi.

Mietin ensimmäisen postaukseni poistamista ja puhtaalta aloittamista, mutta miksi en jättäisi tuota viimevuoden lopun purkausta tänne, onhan se osa minua ja enkö halua rehellisesti täällä kirjoittaa tunteistani?

Kuitenkin viimevuoden lopulla aloittamani avaus koski toisenlaista blogia. Silloin halusin kirjoittaa lapsettomuudesta, miltä tuntuu, kun lasta ei koskaan tule. Kun vuosia ryömitään siinä lapsettomuuden tuskassa ja aina saa selkäänsä.

Tänään halusin aloittaa blogin aivan eri aiheesta. Halusin kirjoittaa siitä, millaista on elää perheessä, jossa puolisolla on jo lapsi. Ajattelin raflaavaa nimeä. Ilkeä äitipuoli kävi ensimmäisenä mielessä. Tuntuu jo turhalta riskiltä kirjoittaa näistä kahdesta asiasta samassa blogissa, sillä jos kirjoitan elämästäni, haluavat monet varmasti heijastaa tekstejäni ja tapahtumia perheessäni lapsettomuuttani vasten ja tehdä helppoja narunvetoja asioiden välille, semmoisten,joilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

 

Mutta katsotaan. Katsotaan teidän kanssa yhdessä mitä tästä tulee jos on tullakseen.