Kuva Barbadokselta
Auringon haittavaikutuksista varoitellaan, mutta haen talven ja kevään lomamatkoiltani lämpöä. En lymyile koskaan varjossa, vaan vaihdan paikkaa ja kurotun koko ajan kohti aurinkoa. Kauhuskenaarioni on Sekaisin Marista -elokuvan rapeaksi kärventynyt solariumfriikkinainen (Lin Shayen näyttelemä Magda), mutta en ole ainakaan vielä rypistynyt rusinaksi.
Kuva Ranskan Rivieran Ezestä
Olin viime marraskuussa lomamatkalla Barbadoksella neljän tähden all inclusive -hotellissa Sugar Bay Barbados. Karibianmeren piskuinen saarivaltio on pakettimatkalaisten ja maailmantähtien suosikkikohde. Erityisesti brittien. Hotelli oli toiveiden täyttymys: sijainti rannan kupeessa, korkeatasoinen, mutta rento. Ihmiset olivat vapautuneita ja hyvällä tuulella.
Toista maata oli Barbadoksen kuuluisa, ylellinen rantahotelli Sandy Lane. Se on luksushotelli, jossa mm. golfin supertähti Tiger Woods vihittiin aikoinaan.
Sandy Lane -hotelli Barbadoksen St. Jamesissa.
Sandy Lanessa voi vierailla myös muutkin kuin hotellin asukkaat, mutta se edellyttää vähintään lounasvarausta. Kävimme nauttimassa siellä lounaan, mikä oli hieno kokemus ja ruoka oli hyvää. Paikassa oli kuitenkin unelias tunnelma. Varakkaat hotellivieraat näyttivät lopen kyllästyneiltä elämäänsä. Kun kaikkea mahdollista on käden ulottuvilla, mikään ei oikein innosta.
Emiraattien Abu Dhabissa sijaitseva Emirates Palace on kuuluisa luksushotelli, jonne voi ostaa myös opastetun turistikierroksen.
Emiraattien Dubaista on tullut kilpailija suomalaisten talvimatkojen suosikkikohteelle Kanariansaarille.
Ihanat luksuslomakohteet kuuluvat myös nojatuolimatkailuun ja haaveiluun. Vaikka lompakko painaisi kuinka raskaasti, minulle riittää mukava ja tasokas hotelli. En kaipaa luksusta. Olen päässyt näkemään ja kokemaan ylellisiäkin hotelleja Euroopan kohteissa, Karibialla, Emiraateissa ja Aasiassa, mutta en osaa olla niissä kotonani. Istua jäpitän niiden tuolien reunalla, enkä osaa heittäytyä ja rentoutua. Liika on liikaa. Mukavampi on parempi.
