Piipahdin tavaratalon myyntipisteelle manikyyriin. En ehtinyt istua siinä kuin hetken, kun jo kuulin itkua hyllyn takaa. 

Nuori nainen oli tunnekuohun vallassa ja puhui puhelimeen itkunsekaisella äänellä. Minä ja muut kynsihuollon asiakkaat höristelimme heti korviamme, mistä oli kysymys. Viereisen hyllyn takaa kuului nyyhkytystä, kiroilua ja sättimistä. Hyvä tunnelma droppasi. Puhelun kuuleminen vaivaannutti.

Kynsiäni laitettiin 45 minuuttia. Ehdin sinä aikana kuulla ohimeneviltä ihmisiltä itkun ja kiroilun lisäksi leuhkaa puhetta, kovaäänistä naurua ja pitkäpiimäistä jaarittelua. Ne olivat puheluita, joita en olisi halunnut kuulla. Totesin jälleen, että seinillä ja kynsihuoltopisteelläkin on korvat. Koskaan ei tiedä, kuka tuttu kuulee keskustelut. Henkilökunta ei paljastanut mehukkaita yksityiskohtia, mutta kertoivat, että he kuulevat työnsä lomassa yhtä sun toista.