Leffateattereista löytyy myös oma sopukka

Kirjoitin jo aikaisemmin ihmisen laumasielun luonteesta. Hakeudumme usein julkisissa paikoissa toisen ihmisten läheisyyteen. Tuntemattomienkin. 

Tämä pätee myös leffateattereissa. Vaikka sali olisi melko tyhjä, ne muutamatkin paikalle saapuneet ihmiset pakkaantuvat lopulta samaan sumppuun. Elokuvasalien keskirivit ja keskimmäiset paikat ovat suosituimpia paikkoja. 

Kaipaan omaa reviiriä 

Uin vastavirtaan. Otan usein rivin toiseksi reunimmaisen paikan. Sillä varmistan, että ainakin toinen paikka jää tyhjäksi. Reunalta näkee myös hyvin valkokankaalle ja tyhjäksi jäävälle tuolille pääsee asettelemaan takin ja laukun. En ole vielä kertaakaan törmännyt siihen, että kaikkein reunimmaiselle tuolille olisi tullut toinen yksin liikkeellä oleva ihminen.