Erikoisliikkeissä näytellään mukavaa myyjää
Erikoisliikkeiden myyjissä on usein sama piirre. Naisten vaatteiden ja asusteiden lippulaivamyymälöiden myyjät ovat hyvin ylpeitä työpaikastaan kauniiden ja trendikkäiden tuotteiden maailmassa. Asian kääntöpuoli on se, että välillä heistä huokuu ylemmyydentunto. Kun kysyy tuotteista jotain, vastaukseksi saa usein hyvin tyypillisen vastakysymyksen: ”Se riippuu ihan siitä, mistä tykkää.”
Ostin hiljattain merkkifarkut, jotka tunnetaan hyvistä kaavoistaan. Lahkeitani jouduttiin lyhentämään. Kapeat lahkeet eivät saa jäädä liian pitkäksi, koska muuten farkut näyttävät liian isoilta. Myyjä mittaili lahkeitani ja ehdotti pituutta. Kerroin, että ne jäivät mielestäni liian pitkiksi. Myyjä vastasi: ”Ei ne minua ainakaan häiritse.” Ei varmasti, mutta farkut olivatkin tulossa minulle. En jaksanut jäädä jankkaamaan asiasta, ja uskoin häntä. Kun hain lyhennetyt farkut, en ehtinyt sovittaa niitä uudelleen. Kävi, niin kuin uumoilin: lahkeet jäivät liian pitkiksi.
Tarinan opetus. Omaan vaistoon pitää luottaa. Aina. Fiksauksessa ollutta vaatetta kannattaa sovittaa vielä kertaalleen ja itsevarmuutta puhkuvia erikoisliikkeiden myyjiä voi haastaa. Olen usein miettinyt, miten helsinkiläiset vaatekaupat tulevat ylipäätään toimeen, kun niiden myyjät näyttelevät kivaa ja palvelualtista ihmistä.
