Jos sinua on kehuttu treffeillä aidoksi, varo tätä

Olen kuullut lyhyen ajan sisällä saman kommentin aina jossakin kohtaa treffejä. Miehet sanovat sen hieman ihmetellen, selvästi kehumistarkoituksessa. He katsovat silmiin, näyttävät olevan vähän hämillään ja sanovat hiljaa: “Sä oot tosi aito.”

Ensimmäisen kerran kun kuulin tämän, ajattelin, että jes! Joku näkee millainen olen ja arvostaa sitä. Toisella kerralla olin itsekin hämilläni. Aloin nimittäin ihmetellä, mitä niin ihmeellistä aitoudessa on, että se täytyy eksplisiittisesti mainita. Jos aitous on ominaisuus, joka minussa kiinnittää eniten huomiota, enkö pääse aika helpolla? Eikö se ole vähän sama kuin kehuisi pientä lasta rumasta piirustuksesta: laadulla tai taidoilla ei ole niin väliä, mutta ainakin lopputulos on autenttinen, tekijänsä näköinen. Aitoushan on kattokäsite muille hyville ominaisuuksille, ei ominaisuus sinänsä.

Kolmannella kerralla, kun paljastui, että kehun antaja oli itse valehdellut Tinder-profiilissaan tekevänsä väitöskirjaa, vaikka hänellä ei ollut opinto-oikeuttakaan, havahduin siihen, että ehkä aitoudesta kehutuksi tuleminen ei ollutkaan hyvä juttu.

Aitous poikkeavaa käytöstä?

Aidoksi kehuminen nimittäin kertoo kehun antajasta paljon. Minulla ei tulisi mieleenkään olla mitään muuta kuin aito – siksi odotan sitä myös muilta. Siksi en myöskään juurikaan kiinnitä aitouteen huomiota tai osaa poimia sitä vuorovaikutustilanteissa esiin poikkeavana käytöksenä. Aitous on minulle kuin aamukahvi tai suklaa lounaan jälkeen –  niin automaattista, että huomaan kaivata sitä oikeastaan vain silloin kun sitä ei jostain kumman syystä ole tarjolla.

Rakastan aitoutta kaikessa. Aito yhteys toiseen, tunteiden näyttäminen ja mielipiteidensä ilmaiseminen ovat minulle todella tärkeitä. Miesten kommentit aitoudestani ovat kuitenkin saaneet minut varuilleni. Onko aitoudelle käynyt kuten tietoiselle läsnäololle, joka on 2020-luvulla niin harvinaista, että järjestetään kursseja, jotta oppisimme uudestaan yhden luonnollisimmista taidoistamme?

Olen jäänyt myös miettimään, mitä miehet aitoudella oikeastaan tarkoittivat. Tarkoittavatko he sitä että näytän tunteeni aidosti, ilmeikkäästi ja vahvasti? Viittaavatko he aitoudella siihen, että minulla ei ole kovin pinnalliset arvot? Vai ehkä läsnäoloon – eli siihen, että olen aidosti ja täysillä siinä tilanteessa, missä kulloinkin olen? Olisi ehkä pitänyt kysyä.

Joka tapauksessa olen entistä enemmän varuillani siksi, että kaikkien aidoksi kehujien kanssa on toistunut sama kaava. Ensin he kertovat paljon itsestään: olevansa tunneälykkäitä, herkkiä ja arvostavansa samoja asioita kuin minä  – ja myöhemmin osoittavat käytöksellään kaikkea muuta.

Uskon tämän liittyvän siihen, että meillä on usein tapana pitää toisessa siitä, mitä itse haluaisimme olla, ei välttämättä siitä mitä jo olemme. Minä esimerkiksi ihastun usein vahvoihin ja rohkeisiin miehiin luultavasti siksi, että olen itse aika pelokas ja toivoisin olevani enemmän heidän kaltaisensa. Samalla tavalla aitous saattaa vetää puoleensa epäaitoutta.