Arkihöpinää x Blue Mountains

Viikot vierivät ja minua hauskuttaa, miten muilla maillakin onnistun järjestämään arjestani samanlaista kuin kotimaassa. Mutta ei se haittaa – arki auttaa ymmärtämään, että asun täällä oikeasti enkä ole vain käymässä.

Australian talvi on kohdellut mukavasti, lähiaikojen lämpötilat ovat hiponeet kolmeakymmentä ja olen ihmetellyt, miten aasialaiset voivat pukeutua neuleisiin helteisellä säällä. Illoista on tullut ihanan lämpöisiä. Kevät on täällä pysyäkseen ja se on ihanaa.

Lähiaikojen ilot ovat koostuneet pienistä, mutta minulle suurista asioista.
Siitä, että löytää luennoille eksymättä ja että valitaan eturiviin tanssi-showcasessa. 
Siitä, että uudet ystävät sanovat ”I’ve missed you, where have you been?” (minua, joku on kaivannut täällä minua).
Ja siitä, että kaiken tavallisen pyörityksen keskellä minua odottaakin kotona iloinen (koko päivän surffaamassa tai tanssimassa ollut) Tatu.

Tällä kertaa kuvituksena jo parin viikon takaiset kuvat retkeltä vuoristolle, joka sijaitsee noin 2 tunnin päässä Sydneystä. Vuoristoa kutsutaan siniseksi vuoristoksi, sillä eukalyptuspuiden haihduttama vesi värjää sen siniseksi. Seuranani patikkaretkellä oli lukiokaveri Noora, joka tuli vieraakseni syli täynnä suomalaisia karkkeja. Viikonloppu ei olisi voinut paremmin alkaa.

Tästäkin viikonlopusta pitäisi tulla melkoisen mukava. Lauantaina kierretään läpi eri kaupunginosien kirppikset ja selvitetään, mistä saa Sydneyn parhaat brunssit. Illalla jos jaksetaan, kurkataan Darling Harborin ilotulitukset.

Sunnuntaina on luvassa retki Hunter Valleyn viinitiloille. Viinejä ja juustoja. Ehkä pari pulloa kotiinviemisiksi. 

Arki täällä on ihan mukavaa – viikonloput vievät silti edelleen voiton.

 

x, Tuuli