Oi, mikä Uusi-Seelanti

Huhuu, onko siellä ruudun toisella puolella ketään? Täällä nuhainen matkaaja, joka saapui juuri kotiin Uudesta-Seelannista. 

Tuomisina minulla on hämmästyksestä kurttuun mennyt otsa ja hymyilemisestä hellät posket. Ja niistämisestä punoittava nenänpää. 

Matka takana, edessä piparminttuteetä ja Werthers Original -kermakaramelleja.  

Kaikkea koettua en mitenkään saa purettua nyt sanoiksi, mutta jotain on pakko yrittää rustata. Että itsekin muistaa huomenna, mitä kaikkea on tehnyt ja nähnyt, ja että kaikki ei ollut vain päiväunta.

Toivottavasti muistan vielä pitkään, että…

…Tekapo- ja Pukaki-järvien vesi oli maailman sinisintä. 

…lentokoneesta, lumihuippujen yläpuolelta Queenstownissa hypätty tandem-hyppy oli henkeäsalpaava. Mainiointa siinä oli, ettei pelottanut ollenkaan vaan nautiskelin joka hetkestä.

…Milford Soundin vuonoille lähdettiin kajakoimaan aamuvarhaisella. Hylje tuli tervehtimään ja paluumatkalla törmättiin Sydneyn vaihtokavereihin keskellä erämaata.

…maastopyöräily Wanakassa oli menestys siihen saakka, kunnes pikkupolut eksyttivät meidät vuorille, piikkipensaiden keskellä.

…patikoin kahdelle eri jäätikölle Mount Cookin maisemissa.Vuori tervehti meitä huikeassa ilta-auringossa, kun saavuimme ensi kertaa sen luo. 

…hostellit ja bed&breakfastit olivat somia ja halpoja. Aamut aloitettiin usein kaurapuurolla, mutta illalla herkuteltiin fergburgereilla ja siiderillä.  

 

”There’s a real purity in New Zealand that doesn’t exist anywhere else. There is a sense of isolation and also being protected.”

 

Elijah Wood sanoi sen hyvin. Ja täällä ollaan samaa mieltä. 

 

x, Tuuli