Minä ja suuri suuni

Mä olen tunnetusti todella huono odottamaan mitään, varsinkaan jos kyse on miehen yhteydenotosta. Tämän takia monesti saan miehet tuntemaan olonsa painostetuksi ym. Mä todellakin tiedostan ongelmani ja aina kovasti yritän parantaa tapani, mutta ei se vaan aina onnistu. Varsinkin jos oikein kovasti olen johonkin mieheen ihastunut niin en vaan pysty olemaan viestittämättä ja esittämään coolia. Ja siis en todellakaan tarkoita, että joka päivä laitan viestiä ja kysyn koska nähdään, ei todellakaan. Se tää mun touhu nyt vaan on vähän ärsyttävää, tiedän sen,

Tosiaan siis tämä nörttimies, jolta sunnuntaina suoraan kysyin missä mennään, on jatkanut hiljaiseloaan koko viikon. Tämä kirjoittajien whorkshop homma kesti tuonne tiistain ja keskiviikon väliseen yöhön joten ennen sitä en ollut mitenkään huolissani. Kuitenkin keskiviikkona sitten aamupäivästi laitoin ihan rentoa viestiä, että miten meni kirjoittelu ja jos nappaa niin olisi kiva nähdä tällä viikolla. Kuten arvata saattaa, luki mies viestit, muttei vastannut mitään. Torstain puolelle päästiin ja iski vitutus. Laitoin ihanan marttyyrimäisesti miehelle tyyliin ”Nothing? Never mind then…”. 

No ehkei ollut paras mahdollinen viesti laittaa eteenpäin, mutta en voi itselleni mitään. Ja kyllähän se mies sieltä aika nopiaan vastasi. ”Working”, ”Busy”, ”Don’t like this guilt and pressure vibes” Hahaa, jeesh mä onnistuin suututtamaan sen! Olin sille sitten vaan, että sori mutta tuntuu vaan ihan sikana et yrität mua pakoilla, mihin oli ettei hänellä ole mitään syytä pakoilla mitään ja että tosiaan lupasi olla yhteydessä kun tulee aikaa. 

Tiedättekö kuinka paljon teki mieli tähän vielä jatkaa kaikenlaista paskaa, mutta pidin pääni. Todellakin ymmärrän, että voi olla sikakiirettä töissä ym. Mutta MUTTA itse keräsin muutaman päivän rohkeutta siihen, että uskallan kysyä näkemisestä ja sitten saan vastaukseksi tyhjää, ei mitään. Ei edes ilmoitusta että on kiirettä. Luki vaan viestit, eikä vaivaantunut vastaamaan, edes yhdellä sanalla. Miltä susta saatana tuntuis… No en avautunut, antaa olla.

Sillä ei mulle ole aikaa, niin turha odottaakaan toista..

Suhteet Oma elämä

Joskus on hyvä kysyä suoraan

vaikka pelkäisikin vastausta…

Eilen tarpeeksi kauan mietittyäni miestä ja mistä voisi johtua miehen katoaminen, otin härkää sarvista kiinni ja laitoin viestiä. En mitään haukkunut (kuten aluksi teki mieli) vaan ihan neutraaliin sävyyn ilmoitin, ettei nyt ole kauhean kiva. Että luulin meillä olleen oikeasti jotain, mutta selkeästi olin siis väärässä. Pahoittelin häirintää ja sanoin, etten ottaisi enää yhteyttä, kun selkeästikään ei kiinnosta. No ei toi nyt ihan neutraali ollut, vähän niinkuin marttyyrinä leikkimistä, mutta ajoi asiansa koska sain vastauksen 😀

Elikkä mies on aika kova nörtti. Käy normitöissä, mutta lisäksi tekemisissä sarjakuvajuttujen kanssa hyvin paljon, vähän niinkuin kakkostyö. Vie välillä paljonkin aikaa mieheltä. Tiesin tämän, mutten ihan ajatellut sen näin vakavaa olevan. Sarjakuvatyöjuttu irtosi, deadline sunnuntai. Puhelin koko ajan ollut kiinni, ei aikaa sosiaalisoida. Ei ollut kuulemma käynyt mielessäkään enää täydessä työntouhussa, että olisi voinut ilmottaa asiasta. Pahoittelut ja kovasti yritti selittää. Ymmärsin, mutta vitutti kun ei voinut asiasta sanoa. Pidemmän päälle en tollaista tulisi kestämään, mutta ei tässä vaiheessa vielä voi alkaa koulimaan. 

Nörtti mikä nörtti. Mutta sit taas mä jotenkin tykkään nörteistä.

Ja ei, ei ollut tekosyy, koska näytti sen työkeikan ja ihanan stressikellon, joka naputti menemään tunteja, minuutteja ja sekunteja mitä on jäljellä, ennenkuin tämä workshop sulkeutuu. Mä en pystyis…

Ei tässä vielä mitään tulevaa ole sovittu, mutta ainakin eilen selvisi mahdollisuuksien olevan vielä olemassa. Lämmitti mukavasti. Saattaa kuulostaa ulkopuoliselle tyhmältä, mutta mä tosiaankin pidän tästä miehestä, vaikka tollanen vähän onkin. Ehkä vielä on vähän toivoa…

Suhteet Oma elämä Rakkaus