Tuskastuneen äidin hätähuuto
Viimeiset kuukaudet ovat meidän perheessä kuluneet enemmän tai vähän vielä enemmän sairastellessa. Tuntuu siltä, että viimeisten kuukausien aikana olen vanhentunutkin vuosi tolkulla. Syynä ei ole vain kroppaani riuduttaneet taudit vaan myös lapseni päivittäinen kiukuttelu. Mielestäni olen melko maltillinen äiti, mutta viimeaikoina lapsen käytös on luonut musta todellisen hirviömutsin. En vain jaksa sanottaa, olla fiksu ja rauhallinen aikuinen. Ei huvita enää olla johdonmukainen. Enemmän kiinnostaisi heittäytyä taaperon viereen lattialle. Huutaa ja kiljua hetkittäinen elämän viha ulos niin, että kitarisoihin sattuu!
Tänään olemme taas neljän seinän sisällä, koska lapsi on kipeä. Täytyy sanoa, että eri kiva maanantai ollut…En ymmärrä miksei lapsi voi sairastaa niin kuin aikuinen?! Makaisi sohvalla vaikeroiden, nukkuisi ja hörppisi itseksensä kuumaa juomaa. Mitä hullua, mieluummin he ottavat hitonmoisen jälkitaudin riskin ja pomppivat särkylääkkeen voimin pitkin huushollia, kiukuttelevat pahaa oloaan ja vievät vanhemmiltaan uskon huomiseen!
Tämä päivä on vasta puolivälissä ja olen jo vapiseva ihmisraunio sekä maailman vittumaisin äiti, koska asettelin juustot leivän päälle väärin, kielsin hyppimästä sohvalla ulkokengät jalassa ja mikä pahinta ehdotin nenän niistämistä, joka nyt on maailman pätevin syy vetää sen rään lisäksi myös herne sinne sieraimeen! Lasken minuutteja hetkeen jolloin mieheni tulee töistä ja pääsen vihdoin kertomaan, että tulevan kesän suhteen mulla on hyvin helvetin selvät suunnitelman. Minä muutan ulkomaille yksin. Lähden heti huomenna. Palaan takaisin kun lapsi on siinä iässä, että osaa itse asetella juustot leivälleen ja niistää nenänsä.
Tällä hetkellä lapsi katselee piirrettyjä. Minä kirjoitan tätä tuskastuneen äidin hätähuutoa ja hengittelen paperipussiin. Kerään voimia siihen hetkeen, kun ilmoitan lapselle piirrettyajan lähenevän loppuaan. Se hetki on jo ihan lähellä. Otsalla valuu hikipisara jo pelkästä ajatuksesta. Varmat raivarit lähenevät väistämättömästi. Ajatus Pipsa Possu maratonista on valtavan kiehtova ja miellyttäisi taatusti kaikkia osapuolia. Leikittelen ajatuksella vielä hetken ennen kuin täällä on taas täys rähinä päälllä. Elämä on ihanaa….