Kaduttaako Puolaan muutto?

Tulin kertomaan, että pääsimme turvallisesti Suomeen. Viime päivien aikana mieltä on lämmittänyt todella paljon ihmiset. Puolassa useampi ystävämme auttoi meitä valtavasti muuttoon liittyvien asioiden hoidossa. He todella näkivät vaivaa ja käyttivät aikaansa meidän vuoksemme. Olen saanut hirveän määrän tsemppaus viestejä niin tutuilta kuin aivan tuntemattomiltakin ihmisiltä. Läheisiämme emme voi ikinä edes kiittää riittävästi kaikesta vaivasta jota he ovat nähneet taas kerran meidän muuttomme vuoksi. Kiitos!

Tällä hetkellä vietämme karanteenia keskenämme. Olen pikkuhiljaa sisäistänyt sen tosiasian, että emme palaa enää Puolaan. Lähdimme Suomesta lähes vuosi sitten jättäen taaksemme hyvät työpaikat, kodin, harrastukset, perheemme ja ystävämme. Palasimme takaisin persaukisina, työttöminä sekä kodittomina. Joku totesi, että mahtaa teitä nyt kaduttaa… Rehellisesti sanottuna ei kaduta kyllä piirun vertaa. Miksi kaduttaisi?  Olen elänyt ainutlaatuisen vuoden, jonka aikana olen oppinut ja tajunnut valtavasti asioita. Omat tulevaisuuden suunnitelmat ovat selkiytyneet. Mulla on ollut enemmän aikaa itselleni sekä perheelleni. Olen nähnyt upeita paikkoja, tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, saanut uusia ystäviä, kehittänyt kielitaitoani, seikkaillut ja ollut onnellinen. Se, että elän tällä hetkellä  köyhyysrajan alapuolella, kodittomana ja työttömänä on pieni hinta kuukausistamme Gdanskissa.

Oikeastaan juuri nyt tuntuu hyvältä olla Suomessa hieman pidempään. Mieheni lomailee ansaitusti, kunnes pääsemme muuttamaan Espanjaan. Itse yritän löytää töitä. Kesätöitä, sijaisuuksia, mitä vain!

Siitä huolimatta, että elämä on nyt kaikin puolin sikinsokin aijon ottaa tästä hetkestä kaiken mahdollisen ilon irti! Koko perhe on vapaalla. Meillä on aamusta iltaan pelkkää aikaa. Tämä on ainutlaatuista, joten yritän olla pilaamatta näitä hetkiä murehtimalla liikaa epävarmaa tulevaisuutta.