Kiitos Puola, tervetuloa Espanja
Tajusin tänään, että olen asunut alle puolenvuoden sisällä kolmessa eri maassa. Ei siis ihme, että öisin heräilen painajaiseen, jossa olen eksynyt vaikka olenkin kotona. Koti ei kuitenkaan ole mikään aikaisemmin näkemäni paikka vaan täysin vieras rakennus, jonka savupiipusta nousee savu, johon meinaan tukehtua. Yritän olla ajattelematta pahoja unia rakentaessani uutta elämäämme täällä Espanjassa. Kuvittelin, että alku olisi helpompaa kun sen on jo kertaalleen tehnyt, mutta olin väärässä. Ihan yhtä hankalaa ja koukeroista on aloittaminen nyt kuin mitä se oli Puolassa.
En ole vielä löytänyt paikkaani täältä, mutta tiedän, että löydän sen kyllä. Tiedän, että hiljalleen sopeudun ja saan elämäni sovitettua tähän uuteen maahan ja uuteen kotiin. Olen varma, että niin kuin Puolassa niin myös täällä itsessäni tulee tapahtumaan seuraavien kuukausien aikana muutos. Sellainen naksahdus joka ikään kuin murskaa pienen palan vanhaa tehdäkseen tilaa uudelle.
Tällä hetkellä yritän sovittaa itseäni ja elämääni väkisin sellaiseen muottiin johon se ei sovi. Hassua on se, että muistan saman tapahtuneen myös Puolassa. Yritin pitkään ikään kuin liimata vanhan elämäni sellaisenaan kaiken uuden päälle ja jatkaa uusissa puitteissa siitä mihin olin Suomessa jäänyt. Tällä kertaa yritän tunkea Puolan elämääni Espanjaan. Koitan epätoivoisesti asettaa Espanjan elämälle ne rosoisen kauniit Puolalaiset raamit onnistumatta siinä. Se tietenkin turhauttaa ja luo epäonnistumisen kokemuksia, vaikka järjellä ajateltuna on päivän selvää, että se miten oli Puolassa ei voi olla täällä. Joudun luopumaan, mutta vain löytääkseni tilalle jotakin yhtä hyvää tai jopa parempaa.
Odotan jo kovasti omaa muutostani, sopeutumistani sekä paikkani löytämistä. Tiedän, että asian kanssa ei voi kiirehtiä. Se tapahtuu omalla painollaan, tulee hiipien ja huomaamatta. Ja kun se tapahtuu ei enää ole tarpeellista raahata vanhaa perässään yrittäen epätoivoisesti rakentaa siitä uutta.
Vaikka en pystykkään saamaan sitä kaikkea hyvää Puolasta mukaani tänne niin onneksi sentään jotakin. Ihanien muistojen lisäksi sain käsityksen omista voimavaroistani. Tiedän, että selviydyn näistä ensimmäisistä yksinäisistä viikoista. Tiedän myös, että jonakin päivänä kadut ja ihmiset tuntuvat turvallisilta. Vieraista nurkista muodostuu kotikulmani ja ventovieraista kaveripiirini. Puolan ansiosta sopeutuminen on hitusen helpompaa. Mua ei haittaa olla ymmärtämättä mitä ympärilläni tapahtuu. Mun ei tarvitse eikä kuulu osata tai tietää vielä kaikkea. Voin tehdä virheitä. Mun kuuluu tehdä virheitä. Voin luottaa siihen, että tarvittaessa täältäkin saan apua naapureilta ja uusilta tuttavilta, joita pian huomaan kutsuvani ystäviksi. Puola oli mulle hetken koti, jonka ansiosta tiedän, että tulen löytämään kodin myös täältä kummallisesta paikasta, jossa ihmiset elävät öisin, nukkuvat päivisin. Syövät pieninä annoksina oliiveja ja mereneläviä huuhtoen ne alas tilkalla punaviiniä.
Kiitos Puola, tervetuloa Espanja.