Gdanskin vitsaukset
Musta tuntuu, että Gdanskia riivaa jonkin sortin ylemmän tahon vitsaus.Useamman viikon ajan meitä on koeteltu. Ensin tuli tuuli. Ei mikä tahansa tuuli vaan hyytävä viima! Kokoaikainen vastatuuli, joka puhaltaa huulet rohtuneiksi ja ahavoittaa poskipäät.
Tuulen mukana tuli sateet. Täkäläinen tuuli ja sade on yhdistelmänä sellainen, että se syö elämänhalua, kalvaa ihmistä sisältä päin. Ei tee mieli muuta kuin juoda teetä teekupin perään, kulkea villasukat jalassa, kuunnella masentavaa musiikkia ja lukea kirjaa sohvan uumenissa. Kiitos tyttäreni, en tietenkään ole tehnyt mitään edellä mainituista. Ole kököttänyt räkätippa nenänpäästä roikkuen hiekkalaatikon reunalla, hyppinyt sukat märkinä vesilätäköissä ja potenut kroonista kurkkukipua.
Sateesta ja tuulesta vielä jotenkin selviydyimme, mutta sitten tuli käsin kosketeltava pimeys! Suomalaisena olen tietenkin tottunut pimeyteen ja huonoon säähän, mutta Suomessa osaan varautua, tiedän mitä tuleman pitää! Täällä syyskuun piti olla kesäkuukausi, lokakuun lempeää syksyn alkua. Nyt haluaisin tavata nämä ihmiset, jotka uskottelivat mulle, että olen lähes tulkoon etelässä. Haluaisin vaatia perusteluita väitteelle pitkästä kesästä! Mun kokemukseni mukaan, syyskuu ei ollut kesäkuukausi, olo tuntuu petetyltä, sillä jos Gore-texin läpäisevä tuuli, kasvoja piiskaava jäinen sade ja synkkääkin synkempi pimeys ovat kesää parhaimmillaan, en tiedä haluanko nähdä täkäläisen talven!
Pimeyden jälkeen saapuivat taudit. Koko perhe vuoronperään kipeänä. Kuumemittari kainalossa alkaa olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Kun yksi paranee, alkaa toinen valittamaan arastelevaa kurkkua. Lapsi nukkuu yöt huonosti tukkoisen nenän ja yskän vuoksi. Mies on tehnyt kuolemaa jo lähes kuukauden. Hänen niinsanottu flunssansa vaatii eritystä hoitoa ja huomiota. Puolisoni voimat ovat kertakaikkiaan ehtyneet, joten hän lepää ihan vain varmuuden vuoksi välttääkseen jälkitaudit. Kummasti kuitenkin hänenkin olonsa paranee kun kaverit pyytävät mukaansa pelaamaan jalkapalloa…
Tautien jälkeen saapuivat leppäkertut. Ihan oikeasti. Yksi päivä unohdin parvekkeen oven hetkeksi auki. Tämän seurauksena kämpässä oli lähemmäs sata leppäkerttua. Leppäkerttu on siitä raivostuttava otus, että sitä ei voi liiskata, koska se rutsahtaa, jos sen liiskaa. Ja koska en liiskaa mitään, joka rutsahtaa täytyi mun poimia jokainen leppäkerttu yksitellen ja päästää ne parvekkeen ovesta elävänä ulos. Kulutin leppäkerttujen nyppimiseen yli tunnin aikaa vain huomatakseni, että kahvikupissani oli kaksi ja hupparin hupussa kolmas!
Vaikka meitä nyt näin koetellaan, niin mainittakoon, että elämään mahtuu vielä hyvääkin. Tällä hetkellä Gdanskissa paistaa aurinko. Mun vanhemmat, veli sekä siskon poika oli viikonlopun vierailulla. Tänään söin aamupalaksi valtavan ison palan lähileipomon kakkua. Lapsellani on uusi lemmikki leppäkerttu. Hän ei ole vielä hoksannut, että kerttu on kuollut ja melko kuiva sekä haalistunut tapaus. En ole ihan varma vielä miten selitän kertun väistämättömän murenemisen lapselle.
Niin ja tänä viikonloppuna olemme menossa ystäville kylään aikeina kokkailla puolalaista ruokaa, odotan tätä jo innolla. Eilen nauroin vedet silmissäni nähtyäni naapurin ilmeen hänen puraistuaan turkinpippurin kahtia. Olen myös riemuisssani valtavista kurpitsoista, joita on siroteltu ympäri kaupunkia. En ole vielä ehtinyt selvittämään onko täällä tapana juhlia Halloweeniä, mutta ainakin katukuvan perusteella juhla on täällä isompi kuin Suomessa. Aijon ostaa meillekkin jättimäisen kurpitsan ja kaivertaa sen, en tiedä miksi olen niin innoissani jättimäisistä kurpitsoista, hihkun ilosta jo pelkästä ajatuksesta! Haluan ehdottomasti sellaisen meidän parvekkeelle. Miehenikin varmasti ilahtuu kun pääsee kaivertamaan kurpitsaa… Mitäköhän lihasta voisi valmistaa, ideoita?
P.s Olen myös instagramissa