Korona teki palveluksen

Äiti, milloin mennään taas Hoploppiin? Kysyi 3- vuotias tyttäreni.
Kerroin muka harmistuneena, että valitettavasti nyt on niin, että kaikki sisäleikkipaikat ovat suljettu tosi, tosi, tosi pitkäksi aikaa.

Lopetettuani lauseen tajusin, että korona on antanut mulle pätevän syyn pysyä kaukana kaikista maailman Hoplopeista ja kumppaneista. Mielessäni kiitin koronaa siitä, että se teki puolestani sen, jonka olen itse halunnut tehdä jo muutaman vuoden ajan: sulkea kaikki hemmetin popkornilta ja uppopaistetulta perunalta haisevat sisäleikkipaikat. Poistaa ne viimeistä liukumäkeä myöden ja rakentaa tilalle jonkinlainen aikuisille tarkoitettu rentouttamo viinitarjoiluineen ja hierontatuoleineen.

Lapsi tietenkin harmistui kun kuuli, että ei pääse leikkipaikkaan. Toki ymmärrän, että lasta moinen harmittaa, mutta aikuisena ajateltuna onhan tää nyt ihan valtavan upea asia! Tämän ymmärtäminen lämmitti mieltä niin paljon, että olen alkanut suhtautumaan koronaan hieman inhimillisemmin. Korona ei tunnu enää niin suurelta uhalta, vaan ikään kuin ystävältä, joka ottaa kädestä kiinni ja kertoo sulle, ettei enää tarvitse astua siihen värikkääseen painajaiseen. Ei enää sokerihumalaisten lasten huutoa ja kiljuntaa. Ei pallomeriä, liukumäkiä, päänsärkyä ja tinnitystä. Ei uusien farkkujen takamukseen tahmaantunutta puoliksi imeskeltyä tikkaria. Ei seisoskelua jäähilejuoma jonossa, eikä ihmettelyä miksi joku haluaa sotkea samaan kuppiin keltaisen, sinisen ja pinkin hileen. Ei enää pahaa mieltä siitä, kun joku juoksee taas liukumäkeä väärään suuntaan. Enää ei tarvitse eksyä siihen massiiviseen kiipeilyteline hässäkkään, hukata kolmevuotiasta, hyppiä, kontata, kieriä ja liukua pitkin leikkikenttää lasta hädissään etsien vain huomatakseen, että hän istuu isänsä kanssa ranskanperunoilla.

Korona, olet vienyt meiltä paljon sellaista, jonka haluan saada takaisin. Hoplopit voit pitää.