Latinaa ja suhteellisuusteoriaa 4- vuotiaalle

Puolassa asuessamme lapsemme oli brittipäiväkodissa, jossa lapset olivat koulupuvuissaan kuin pieniä aikuisia. Lapsilta, jopa pienimmiltä reilusti alle kolme vuotiailta vaadittiin paljon osaamista ja itsenäistä toimintaa. Lapsilla oli lukujärjestys, jonka mukaan he harjoittelivat matemaattisia taitoja, musiikkia, kieliä ja liikuntaa.  Lukukauden lopussa pienimmätkin lapset saivat todistuksen, jossa heidän kykyjään arvioitiin. Päiväkoti oli mukavan oloinen paikka, mutta lapsentahtisuus oli siitä touhusta kaukana.

Muutettuamme Espanjaan päätimme, että tällä kertaa yrittäisimme löytää lapselle hieman erilaisen päiväkodin. Kieli oli tietenkin yksi peruste,sillä halusimme lapsemme jatkavan englanninkielisessä paikassa. Toinen kriteeri päiväkodille oli lapsentahtisuus sekä ei- koulumainen ympäristö. Löysimmekin mieleisen espanja-englanti päiväkodin, jossa lapsemme aloitti viime vuonna.

Olin hieman yllättynyt kun muutamia päiviä sitten saimme lapsen päiväkodista matematiikan kotitehtäviä. Toinen opettajista kehoitti meitä tekemään erilaisia harjoituksia kotona, sillä lapsi tarvitsisi hieman extra-harjoitusta numeroiden suhteen. En ottanut kehoitusta kovinkaan vakavasti, sillä lapsi täytti juuri neljä. Hän osaa laskea ainakin viiteentoista kolmella eri kielellä ja hahmottaa paljonko on kolme ja paljonko on neljä. Hän ymmärtää plus- ja miinuslaskujen periaatteen. Eli jos kolmesta banaanista syö yhden jäljelle jää  kaksi. Mielestäni lapsi on siis matemaattisesti aikalailla ikäisensä tasolla.

Hiljattain näin  somessa päiväkodin lisäämän julkaisun, josta kävi ilmi, että yksi lapseni päiväkotikavereista oli oppinut lukemaan. Lapsi oli iältään noin neljä- ja puolivuotias. Uutinen oli päiväkodin sekä lapsen näkökulmasta loistava. Itsessäni kuitenkin lukeva 4-votias aiheutti enemmän negatiivisiä kuin positiivisiä ajatuksia.  Eikö lasten kuulukkaan enää leikkiä ja syödä omaa räkäänsä? Olemmeko tuhlanneet jo monta hyvä vuotta pehmoleluihin ja pikkuautoihin kun olisimme niiden sijaan voineet aloittaa potenssilaskut, epäsäännölliset verbit, latinan  ja suhteellisuusteorian hahmottamisen?

Oma lapseni ei ole koskaan ollut suomalaisessa päiväkodissa, joten käsitykseni siitä on peräsin 90- luvulta, jolloin itse olin leikki-ikäinen. En muista, että päiväkodissa olisi koskaan opiskeltu numeroita. Varsinainen opiskelu alkoi vasta esikoulussa. Päiväkodin muistan leikintäyteisenä paikkana, jossa laulettiin, askarreltiin ja tehtiin niitä juttuja, joita lasten kuuluukin tehdä.

Voi toki olla, että täkäläiset päiväkodit eivät vastaa omaa käsitystäni päiväkodista , sillä valtaosa lapsista aloittaa koulun jo 3-vuotiaina. Ehkä täällä on tapana aloittaa numerot ja aakkoset jo varhaisessa vaiheessa. Lapseni päiväkoti on espanjalainen, joten ehkä sielläkin seurataan jossain määrin paikallista koulujärjestelmää vaikka koulu se ei virallisesti olekkaan.

Voi myös olla, että oma käsitykseni päiväkodeista ja lasten osaamisesta on hieman vanhentunut. Ehkä Suomessakin nykyään päiväkodit ovat enemmän koulumaisia kuin päiväkotimaisia?

Kaikesta huolimatta toivoisin kuitenkin, että selvästi alle kouluikäiset lapset voisivat pääasiassa tehdä niitä kivoja lasten juttuja. Kiipeillä puissa, imeskellä jääpuikkoja, puhallella saippuakuplia ,juosta päämäärättömästi edes takaisin, keinua, hyppiä, pomppia, olla lapsia.

Olisi kiva kuulla teidän lasten päiväkodeista, onko niissä enemmän leikkimistä vai onko touhu enemmän koulumaista?

Tästä aiheesta hieman erilainen näkökulma löytyy blogista  VIA PER ASPERA AD ASTRA.

Suosittelen tutustumaan blogin muihinkin postauksiin. Koskaan ei tiedä mitä seuraava postaus tuo tullessaan. Itse tykkään erityisesti kirjoittajan suoraviivaisesta tavasta ilmaista asioita ja mielipiteitä! Kova muija ja kova blogi!