Matkamuistoja maailmalta osa 1

Indonesialainen kampaamo

Vuosia takaperin istuskelin eräällä Indonesian rannalla katsellen auringon laskussa lautojaan kantavia surffareita. Erityisesti huomiota kiinnitin surffareiden auringonpolttamiin hiuksiin, jotka olivat sotkuisella kiharalla suolaisen meriveden jäljiltä.  Sain pakkomielteisen ajatuksen lainehtivista surffi hiuksista. Halusin näyttää samalta kuin nuo lautojaan kantavat lainelautailijat.

Jo seuraavana päivänä istuin  erään indonesialaisen parturin penkillä kertoen  haaveestani saada lainehtivat surffi hiukset. Jeesjees, sanoi nainen ymmärtämisen merkiksi ja lähti etsimään muodonmuutokseeni tarvittavia välineitä.
Katselin hieman epäillen, miten nainen kaivoi permisvehkeet esiin laatikosta, josta nousi vuosikymmenten takainen ummehtuneen kostea haju. Nainen kehotti istumaan tuolille, jossa lyhkäisimmän jalan alla oli vanha kirja. En katsonut kirjaa sen tarkemmin, mutta epäilen sen olevan permanentin pikaopas 60- luvulta, tuskin aukaistu julkaisun jälkeen.

Parturin peili oli haljennut ja harjassa oli kasa mustia hiuksia.
Kaikki merkit huusivat pakenemaan vielä kun se olisi mahdollista.
En kuitenkaan kyennyt haaveeni takaa näkemään muuta kuin rennon, seksikkään surffi tukan, jota vielä tänään lähtisin esittelemään meren rannalle.

Nainen alkoi hämmästyttävän vikkelästi työstämään tukkaani.
Joku jäämies Ötzin aikainen käsityöläinen oli ilmeisesti valmistanut permisvehkeet, sillä ne mureni käsiin, katkeili, hilseili ja sinkoilivat ikään kuin vaatien päästä osaksi historiallisen museon kokoelmaa.

Nainen oli moniosaaja, kuinkas muutenkaan.  Kun murenevat permishökötykset oli saatu jotenkuten kiinni hiuksiini, saapui kampaamoon asiakas tiedustellen mahdollisuutta hierontaan. Vikkelään tapaansa nainen pystytti puoleenväliin huonetta sermin jonne kutsui toisen asiakkaansa.  Tämän jälkeen hän palasi luokseni, kietaisi niskani taakse vanhalta tiskirätiltä haisevan pyyhkeen ja kehotti rentoutumaan. Tuntui siltä kuin olisin istunut tuo tunkkainen pyyhe niskassani ikuisuuden. En kuitenkaan voinut olla täysin varma ajan kulusta, sillä parturikampaajahierojan kello oli pysähtynyt osoittamaan ikuista puolta neljää.
Kutsuin naista ja yritin kielimuurista huolimatta selittää, että tukkani käryää, päänahkaani polttelee,  voitko poistaa historialliset aarteesi minusta? Nainen kiiruhti luokseni hieman huolestuneen oloinen ilme kasvoillaan  ja alkoi käsittämättömän nopein sormiliikkein poistamaan pieniä ketunrautoja muistuttavia hökötyksiä päästäni.

Niinhän siinä kävi, että puolet tukastani lähti permisrullien seuraksi unohdettujen esineiden hautausmaalle. Päähäni jäävässä puoliskossa oli siellä täällä muutama kihara läntti. Kaiken tämän jälkeen parturi vielä kysyi any color?
Kiitos kysymästä, mutta ei kiitos. Pidän mielelläni lopun tukan päässäni.

Musta ei tullut seksikästä surffaria kiharoine kutreineen, eikä tämän parturin vakioasiakasta. Sen sijaan sain hauskan muiston ja tarinan kerrottavaksi. Parturikampaamohieroja puolestaan tienasi hyvät rahat  surffi tukka- haaveeni kustannuksella. Jälkeenpäin sain tietää, että olin maksanut parista kiharasta läntistä ja purkkamaisista latvoista kolminkertaisen hinnan.