Muutto Espanjaan ja harhaisia mielikuvia
Hola,me muutetaan kesällä Espanjaan! Kummallisia fiiliksiä ilmassa. Mieli on jo aurinkorannoilla, olo on innokas ja jännittynyt enkä malttaisi odottaa muuttoa. On niin paljon tehtävää ja selvitettävää, että en tiedä edes mistä aloittaisin. Tunnelma on kuitenkin hyvä ja energinen. Olen popittanut Siltsun Malagaan biisiä niin, että kenellekkään Pommerin voivodikunnasta ei jää epäselväksi, että minä muutan ikuisen loman ja hymyilevien naamojen kaupunkiin!
Muutto on ajatuksissa kaiken aikaa. Kuvittelen mielessäni kuinka laskeudun koneesta aurinkoiseen Malagaan kukkamekko ylläni, hiukset kesäisessä tuulessa hulmuten. Joku , ei hajuakaan kuka, on tullut skumpan kanssa kentälle vastaan. Hyväntuulisena istun taksissa ja puhun sujuvaa espanjaa valtavan komean taksikuskin kanssa. Jostakin syystä ihmiset värikkäissä lomapaidoissaan vilkuttavat mulle kadulta onnellisen näköisinä. Saavun asumukseen, jossa on marmorilattia sekä iso parveke. Puran siististi pakatut, kauniit vaatteeni kaappiin, jonka jälkeen poistun seesteisenä pihan uima-altaalle nauttimaan ilta-auringon pehmeästä lämmöstä kera Pina coladan. Ei aavistustakaan missä lapseni tai mieheni ovat kuvitelmissani, todennäköisesti lentävät eri lennolla, se sopisi hyvin täydelliseen mielikuvaan.
Outoa on se, että nämä mun kuvitelmani ovat harhaisia, tiedän sen, mutta silti, jollain tasolla jopa uskon niihin. Ostin jopa kuvitelmiin sopivan kukkamekon valmiiksi vaikka tiedän, että tulen taas lentämään ne hieman liikaa elämää nähneet jumppahousut jalassani. En tiedä kuinka kauan pystyn huijaamaan itseäni, onko sillä edes väliä? On kivempaa leijua pilvissä kuin olla vittuuntunut jo etukäteen. Kyllähän sen tiedän, millaista se tulee todellisuudessa taas olemaan:
Tulen istumaan 5 tuntia ahtaassa lentokoneessa pinna kireellä. Vierustoverin kanssa ei tälläkään kertaa kävisi tuuri. Röyhtäilevä, kännisen oloinen suomalainen puhuu viinan voimalla taukoamatta. Kertoisi kaveristaan Heikistä joka olisi jo odottamassa Fuengirolassa, siinä baarissa, josta saa suomalaista lihapullaa ja Karhun olutta. Yritän taatusti olla kohtelias samalla kun vastailen kyselyikäisen tyttäreni loputtomiin kysymyksiin. Kuka on Heikki, mitä on kalja, miks toi mies haisee, haiseeko kaikki miehet? Mitä on pilvi, miks se on valkoinen, miks linnut lentää, voiko lintu törmätä pilveen? Äiti mulla on kakkahätä, äiti mulla on pissahätä, äiti mulla on jano, äiti mulla on kuuma, äiti voinko ottaa kengät pois, äiti en saa kenkiä pois, äiti missä mun kengät on, äiti miks mun kenkä on sininen, äiti onko kaikilla ihmisillä kengät? Näen jo miten meri siintää ikkunasta lentokoneen alapuolella, mieleeni juolahtaa todennäköisesti ajataus: pääsisisinkö helpommalla jos vain hyppäisin alas ja uisin maihin?
Koneen laskeuduttua odotamme viiden matkalaukkumme sekä lastenrattaiden saapumista. Mitä todennäköisimmin koneesta tuttu vierustoveri seisoo ihan lähellä ja haisee niin vitusti hieltä ja vanhalta viinalta. Laukkumme tulee tietenkin viimeisten joukossa, se on selvää. Selvää on myös se, että pahimman laukkuhässäkän keskellä lapselle tulee kakkahätä.
Tuska hiki niskassa tulemme roudaamaan elämämme tupakalta haisevaan kuumaan taksiin. Väliaikaisessa asumuksessamme ei varmastikkaan ole hissiä, joten kannamme omaisuutemme todennäköisesti ylimpiin kerroksiin. Ulkona ei tule olemaan turkoosina kimaltavaa uima-allasta, joten luultavasti päätän ottaa suihkun vain huomatakseni, että lämmintä vettä ei tule. Onneksi asunnossa on kuitenkin parveke, joten avaan oven ja istahdan mukavasti tuolille. Tiedän jo nyt, että istuessani tuossa tuolissa, huomaan kuinka tukevasti kännnissä oleva hahmo ilmestyy viereiselle parvekkeelle. On kai sanomattakin selvää, että seinänaapurissa majaansa pitää koneesta tuttu vierustoveri kera ystävänsä Heikin……
Sisään rakennettu selviytymisvietti on kai syy, joka huijaa aivoja ja pakottaa pitämään kiinni tuosta ensimäisestä mielikuvasta kukkamekkoineen ja skumppapulloineen. En suostu antamaan totuudelle tilaa, sillä jos sen tekisin iskisi pakokauhu. On siis parempi jatkaa Malagan popittelua ja huijata mieltä niin pitkään kun se on mahdollista.
