Suomalaisen illallinen on espanjalaisen lounas

Tarkistin taas kelloni, se on oikeassa. Asian on kai oltava sitten niin, että kaikkien eteläespanjalaisten kellot ovat väärässä.

Aamuisin kun poistun kotoani virkeänä päivän toimintaan huomaan hämmennyksekseni, että koko muu maailma on vasta heräilemässä. Lounastaessani saan eteeni aamupalalistan. Lounasta ei saa tilattua vielä tunteihin. Tilaan hitonmoiseen nälkään tuoremehun ja paahtoleipää.

Iltapäivällä päätän pistäytyä läheisissä pikkuputiikeissa. Matkalla kauppoihin ihmettelen miksi joku pötköttää naapurin verannalla työvaatteet päällä. Syy selviää pian. On siestan aika, jokainen pikkuputiikki on järjestäin suljettu.

Kello viisi on mielestäni hyvä aika illalliselle. Roudaan koko perheeni päivälllä näkemäni mukavan ravintolan luokse vain huomatakseni, että se on kiinni. Lähes tunnin päästä syömme nuudeleita kotona, sillä jokainen tienoon ravintola aloittaa illallistarjoilun siinä seitsemän hujakoilla.

Illalla kun aloittelemme nukkumaanmenoa huomaan ikkunasta miten alakerran ravintola on levittäytynyt iloisesti kadulle. Siinä missä minä kyräilen naama väsymyksestä vääränä ikkunaluukussa muut ihmiset nauravat, juovat olutta ja istuvat tottuneesti myöhäisellä illallisella.

Menen maate. Nukkumisesta ei yrityksestä huolimatta tule mitään, sillä kadulta väsyneisiin huoneisiimme kantautuu astioiden kilinä, soinnukas espanja sekä riemukas musiikki. Vedän hieman kosten tuntuisen tyynyn korvieni päälle ja mietin kohtalotovereitani. Niitä muita satavuotiaita, jotka makaavat  kädet rinnalle ristittyinä, väsymys raajoissa kolottaen.

Päätän muuttaa hieman rytmiäni. Seuraavana iltana menen rantaan kaljalle. Päätän vähän elää. Kaivan kassista uhmakkaasti toisen olut pullon, nautin uudesta rytmistäni. Aikakäsitykseni mukaan olen viipynyt myöhään. Kerään jo hieman kiireellä kamppeitani kasaan ja lähden kotiin päin miettien mitähän naapuritkin ajattelee. Kotimatkalla vastaan tulee useampi perhe. Katselen hieman hämilläni miten kolmivuotiaat juoksevat jätskituutit käsissään kohti rantaa. Olemuksessa ei paina piiruakaan väsymys, päin vastoin tuntuu siltä kuin he olisivat vasta heränneet tähän päivään.