Ulkonaliikkumiskielto, ruutuaika ja tie turmioon

Mulla on paljon asiaa, mutta vain vähän aikaa kirjoittaa sillä aikaa kun lapsi katselee piirrettyjä, joten suoraan asiaan!  Saimme eilen tiedon Puolasta Suomeen lentävistä lennoista!  Nyt odotamme varmistusta siitä, että lennoilla on meillä tilaa. Voi siis olla, että pääsemme jo ensi viikolla Suomeen. Näin ollen meillä on viikko aikaa hoitaa ja järjestellä asioita. Toistaiseksi tarkoituksena on muuttaa Suomesta Espanjaan heti kun tilanne sallii.

Asiasta aivan toiseen.  Puolassa alkoi tänään ulkonaliikkumiskielto. Tarkoittaa siis sitä, että kaupassa, apteekissa, lääkärissä ja töissä voidaan tietenkin käydä, mutta kaikki ylimääräinen oleilu ja hengailu on kiellettyä sakkojen uhalla.  Jostain luin, että kiellon aikana olisi suotavaa pitää entistä tarkemmin kiinni rutiineista ja rytmeistä. Lukiessani tunsin pienen piston sydämessäni. Kello on juuri nyt puoli kaksi, olen edelleen pyjamassa niin kuin näyttäisi olevan myös lapseni. Tätä kirjoittaessani muistin myös, etten pessyt aamulla hampaitani!  Jossain sanottiin myös, että fyysisestä kunnosta tulisi pitää huolta vaikka se hieman hankalampaa tällä hetkellä onkin. Olen aloittanut kotitreenaamisen. Tosin, eilen korvasin treenin lasillisella viiniä. Iltapalaksi söin pussillisen suklaapalloja. Nämä asiat tuntuvat varmasti pieniltä ja mitättömiltä Koronan runteleman maailman näkökulmasta, mutta itselleni tämä tuntuu tieltä turmioon. Koko päivä sisällä, raikkaan ilman puutostila, takkuinen tukka, epäsiisti olohuone, ylikierroksilla käyvä lapsi pyöräilykypärä päässään, hilloa suupielessä, ( asiaa pahentaa se, että hillon on pakko olla jo eiliseltä…)  Kaikesta tästä syntyy pään sisällä suuri epäonnistumisen ajatus, jonka seurauksena lupaan huomenna tsempata. Ja kun tajuaa, että ihan oikeasti  pitää tsemapata, jotta saa tukkansa kammattua ja vaatteet vaihdettua ymmärtää miten helposti ihminen ajautuu tietynlaiseen välinpitämättömyyteen oman elämänsä suhteen ja se jos mikä on vaarallista. Tässä korostuu, kuinka tärkeitä  aikataulut ja sosiaalinen elämä lopulta ovat ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Lapsen ruutuaika  alkaa loppumaan. Sitä ennen pitää sanoa vielä, että huomasin tänään kuinka paljon blogia on luettu! Olen kuvitellut, että äiti ja muutama muu sukulainen käyvät tätä vastuuntuntoisina lueskelemassa, mutta suureksi yllätyksekseni huomasin, että kävijöitä on rutkasti enemmän! Kiitos siis teille jokaiselle, jotka käytte blogia lukemassa ja erityis kiitos teille, jotka olette kommentoineet! On äärimmäisen mukavaa päästä tutustumaan myös lukijoihin ja toisekseen komentit piristävät, hymyilyttävät ja tuovat iloa näihin melko pitkiin päiviin

Ja viimeinen juttu vielä. Blogilla on facebook-sivut, jonne jaan postauksia ja välillä muitakin juttuja, joita en blogiin laita. Olen myös  instagramissa.  Jos sulla on blogi tai insta niin laita linkki kommentteihin. Olisi kiva löytää uusia blogeja luettavaksi.

Nyt on pakko lopettaa, lapsen ruutuaika on ylittänyt jo punaisen rajan.  Paljonko muuten teidän lapset viettävät aikaa ruudun ääressä nyt kun kotona vietettyjä tunteja on enemmän?  Meillä ihan liikaa tällä hetkellä, mutta tsemppaan senkin kanssa huomenna….