Maailma nauraa lapsilleen

Club for Five: Maailma nauraa lapsilleen

Tän kuvan katsominen saa mut aina tosi onnelliseksi. Se on otettu viime vuoden lokakuun lopulla Etelä-Korean Daegussa, joka on nyt pahinta koronavirusaluetta koko maassa. Tuo aamu oli ihana. Heräsin siskoni kanssa aikaisin, lähdimme aamiaiselle kaupungille tukka likaisena ja ilman meikkiä. Kiertelimme hiljaisia kaupungin katuja lämpimässä auringonpaisteessa. Tuntuu hassulta, että tuosta kauniista päivästä on loppupeleissä tosi vähän aikaa ja maailma näyttää tänään tosi erilaiselta. Ahdistavalta. Ankealta. Turvattomalta. Haluan kuitenkin päivittäin palata omiin onnen hetkiini, sillä ne muistuttavat, että uusia onnen hetkiä on myös tulossa. Niitä on tulossa.

Meillä on häät elokuussa, 22.8.2020. Naimisiin olemme menossa 21.8. maistraatissa. Mieheni kanssa olemme päättäneet, että vaikka joutuisimme siirtämään hääjuhlaa, naimisiin menemme joka tapauksessa elokuussa, vaikka sitten kahden todistajan läsnäollessa. Vieraidemme terveys ja hyvinvointi menee kaiken häähumun edelle, joten jos häitä täytyy siirtää, teemme sen rauhallisin mielin.

Vaikeina hetkinä palaan aina niiden muutaman asian äärelle, jotka tuovat lohtua ja turvaa: puoliso, äiti, isä, sisko, kissa, ystävät. Kahvi aamulla, hyvä musiikki, auringonpaiste, nukkuminen ilman herätyskelloa.

Olen viimeisen puolen vuoden aikana joutunut pohtimaan paljon oman elämäni arvojärjestyksen listaa. Mikä on elämässä oikeasti tärkeää? Mulla oli aallokkoinen syksy, kun ensin irtisanouduin vakkarityöstä ja sen jälkeen jouduin isoon leikkaukseen. Vaikeina hetkinä palaan aina niiden muutaman asian äärelle, jotka tuovat lohtua ja turvaa: puoliso, äiti, isä, sisko, kissa, ystävät. Kahvi aamulla, hyvä musiikki, auringonpaiste, nukkuminen ilman herätyskelloa.

Tämä maailman heilahtelu on vahvistanut ajatustani siitä, että voisin mennä mieheni kanssa vaikka tänään verkkareissa naimisiin ja millään muulla ei olisi mitään väliä. Häämekko, polarid-vieraskirja, DJ, kolmen ruokalajin illalliset ja skumppa ovat ihania asioita, mutta haluan oikeasti vain, että mieheni voi sanoa mua vaimokseen. Millään muulla ei ole väliä, kun kaikki ylimääräinen karsitaan ympäriltä. Olemme niin kauniisti yhteenhitsautunut tiimi, että en tiedä parempaa. Mulla on jo kaikki, mitä ikinä tarvitsen.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *