…makes me feel like I’m child again…
Keskiviikkona tein duunissa raparperi-mansikka kiisseliä, ja siitä tuli mieleen se kuinka mummo teki joka kesä raparperikeittoa, jota me kersat vedettiin sitten laseista jääkaappikylmänä lämpöisenä kesäpäivänä. Se oli tavallaan aina merkki kesän alusta, siitä ties et nyt se kesä on oikeesti täällä ja koulu on loppu ja voi vaan olla. No pakkohan mun oli kaupan kautta kotiin mennä ja hakea muutama raparperinvarsi…
On wednesday I made some rhubarb-strawberry kissel at work, and it reminded me how my grandmom used to do sweet rhubarb soup, we kids used to drink ice cold, in warm summer days. It was kind of mark that summer had really started, the school had ended and we were free to do nothing. Well, I just had to pop on a market on my way home and got me self a couple of rhubarb stems…
Nyt kun koitan tuota painoa hieman pudottaa, niin päätin makeuttaa keittoa ihan vaan minimaalisesti, ja senkin makeutusaineella. Jännäsin tosin että pilaako tää makeutusaine sen makumuiston, mikä mulla raparperikeitosta on, tyystin. Päätin siis lähteä tuunaamaan keittoa sitten hieman muutenkin. Eli lisäsin vähän vaniljaa ja kanelia. Näin ehkä luon sitten uuden makumuiston, ja se mummon tekemä, jossa on ehtaa sokeria, säästyy 🙂
As I’m trying to loose some weight, I decided to sweeten that soup just a bit, and with sweetener instead of sugar. I was a bit of afraid that this might spoil the taste memory I’ve got about the rhubarb soup. So I decided to tune it a bit more, adding some vanilla and some cinnamon in it. Creating myself a new taste memory, and saving that grandmoms, with real sugar, for another time 🙂
Mulla ei nyt oo tässä mitään muuta ohjetta antaa kuin että viis raparperin vartta pilkottuna (ne melkeen täytti tuon kulhon), vettä saman verran, pari tl vaniljasokeria ja kanelia, ja makeutusta oman maun mukaan. Lisäsin myös hippusen suolaa, koska mulla on vakaa olettamus että tuollaisissa makeissakin jutuissa pitää olla hippanen suolaa makuja korostamassa. Sitten annetaan vaan kiehua kunnes raparperin palat hajoaa. Tein kevyen perunajauho-vesi seoksen (3-4rkl perunajauhoja about desiin kylmää vettä) jotta keitto olis hieman sakeampaa. Sen kaadoin kiehuvaan veteen ja annoin muutaman kerran kuplia, ja valmista tuli :)
I don’t have any recipe, but I used five rhubarb stems chopped in pieces (they almost filled that bowl), and added same amount of water, couple of teaspoons of vanillasugar and cinnamon. Add sugar or sweetener the amount you want. I also added a pinch of salt, as I allways think that even in sweet stuff, there is need of a tiny amount salt, just to bring those tastes alive. Let it boil until the rhubarb breaks into small pieces. I also added a small amount of potatoflour-water mixture (3-4 tablespoons of flour into one dl. cold water), just to make the soup a bit more thick. I poured the mixture into boilig soup, let it pop a few times and it’s done :)
Anna keiton jäähtyä, ja nauti joko lasista juoden tai vaikka puuron kanssa. Mä tein tuosta keitosta myös jälkkäriä sekoittamalla siihen chia-siemeniä, jotka teki tuosta keitosta hyytelömäisen :)
Let the soup cool down and enjoy it cold straight from the glass or with porridge. I also made some dessert with adding some chia seeds into soup, making it kinda jello/pudding like :)
Kuuluuko teidän kesään joitain makumuistoja, jotka saa aina kesäfiiliksen syttymään?
Do you have any taste memories that will bring out that summerfeeling?