Ajatuksia elämästä… juuri nyt
Ajattelin pitkästä aikaa höpistä ihan kuulumisia. Ei sillei että mun elämässä mitään ihmeitä ois tapahtunut, mutta muuten vaan. Tää postaus on nyt ollut mun luonnoksissa melkeen viikon. En oo julkaissut tätä (tai mitään muutakaan), sillä mua jäi häiritsemään kovin kommentti siitä kuinka mun englanninkielistä tekstiä on vaikea ymmärtää kielioppi- ja sanastovirheiden tähden. Ei siis häirinnyt että asiasta huomautettiin, sehän on vaan hyvä, koska en itse sitä ollenkaan tiedostanut. Mutta huomaan alitajuisesti välttäväni nyt kirjoittamista, koska pelkään sitä englannin kielistä osioita. Eli älkää ihmetelkö jos se puuttuu tai on hyvin suppea. Ajattelin tässä melkein viikonpäivät asiaa pyöriteltyäni, että parempi jättää se englannin kieli pois, tai vähemmälle, kuin olla kokonaan kirjoittamatta sen takia että se stressaa. Mutta siis asiaan 🙂
Kesä ja lomat meni ja nyt kai pitäis jotenki olla täynnä intoa kun syksy ja uudet tuulet puhaltaa. Mulle se syksyinen uudistuminen on ehkä enemmän paluuta vanhaan. Pitäis nimittäin saada taas kiinni niistä terveellisemmistä elämäntavoista. Pari vuotta meni ilman mitään yrittämistä oikeestaan, söin oikein ja paino pysyi kurissa. Nyt on taas muutama (okei, ehkä viis) kilo tullut painoa lisää, ja huomaan että olo on hieman ikävämpi kuin aiemmin. Yhdistän tän selkeesti siihen että on tullut syötyä enemmän viljatuotteita. Usein illalla tulee otettua muutama vaalea leipä, ja se turvonnut olo on läsnä yhä aamulla. Myös kasvikset on jääneet selkeesti vähemmälle.
I’ve kept this post in my sketch files for almost a week now. Didn’t wanted to post it. Not because of the content, but just because I feel so unsure about my english right now. I had this comment about my english, and the bad grammars and lack of knowing the correct words, makes it really difficult to understand the text and the content of the post. Don’t get me wrong, it’s great I had this comment, since I didn’t realize that my english was that bad. It just made me so unsure, and I felt like I don’t want to write anymore. After pondering this thing, I thought it’s better leave english (or just write the minimum), than end up writing at all. So there are no more english texts, or just a small ones to tell what the post is about.
Huomaan että nyt kesällä oon usein myös sortunut herkkuihin huomattavasti helpommin. Jotenkin sitä perustelee ne sillä että nyt on kesä, pitää syödä jädee, kyllä sitä ehtii terveellisesti sitten syksylläkin… Myös tuolla meidän reissulla tuli tosi helposti napattua vähemmän terveellisiä välipaloja. Mun on jotenkin tosi vaikee olla ottamatta sitä suklaata jos sitä on tarjolla. Periaatteessa en itse noita herkkuja osta, mutta jos R on ostanut niin sorrun niihin. Eli sen syytä koko juttu… ei ookkaan kyse mun selkärangattomuudesta 😀
Mulla on myös se ikuinen ongelma veden juonnin kanssa, en vaan saa juotua sitä tarpeeksi, ja sen vaikutuksen huomaa sekä aineenvaihdunnan, että myös virkeyden suhteen. Olo on usein väsynyt ja nuutunut. Myös epäsäännöllinen ruokailu on mun kompastuskivi. Aamuisin en syö mitään. Eka ruokailu saattaa venyä jonnekkin 14-16 tienoille. Mä tykkään puurosta, joka olis oiva aamupala, mutta en vaan muka ehdi/ voi/ jaksa sitä syödä aamulla. Kun sitten koko päivän on syömättä niin illalla tulee syötyä ihan liikaa. Vaikka söisin lounaan siinä viiden kuuden maissa, ja olen sillä ihan kylläinen nukkumaan menoon saakka, tulee tunne että nyt pitää saada vaikka just ne pari kolme leipää. Illalla muutenkin sorrun sitten napostelemaan mitä milloinkin. Eli tänä syksynä haastan itseni noudattamaan jälleen terveempiä elämäntapoja ravinnon suhteen.
On ollut suunnattoman ihanaa että säät ovat hellineet meitä nyt syksyllä. Mitä nyt nää pari viileetä sadepäivää on tässä välissä hieman häirinnyt. Mikään ei oo ihanampaa kuin se, että on mahdollista kävellä balleriinoissa, mutta kyetä silti käyttämään nahkahousuja. Eli periaatteessa, kaikki vaatteet toimii, ja voi hyödyntää samaan aikaan hameita ja neuleita :) Me käytiin lintsillä yhtenä iltana muuten vaan kävelemässä. Tuli niin kiva fiilis kun alkoi hämärtyä ja kaikki ne valot loistivat ja ihmiset iloitsivat. Aion kyllä vielä kerran tänä syksynä houkutella R iltakävelylle linnanmäelle.
Mulla oli synttärit syyskuun alussa. Taas tuli yksi vuosi lisää, ja mä oon iloinen etten oo mitään ikäkriisejä kokenut sitten vähän yli parinkympin, jolloin periaatteessa ryvin kolmenkympin kriisissä :D Must tuntuu että oo tyystin lopettanu iän ajattelemisen. Välillä en meinaa muistaa edes kuinka vanha itse olen. Ikä on vaan numeroita jotka harvoin osuu yksiin sen kanssa mitä itse tuntee… Anyway.. Lahjaksi ostin itselleni River Islandin ison nahka veskan. Mä oon kauan kaivannut jotain samankaltaista kuin LV nevrfull, ja nyt löysinkin sille kivan vastineen aitonahkaisena.
Pari duunikaveria yllätti mut ihanasti mun synttäripäivänä. Tai no on ne enemmän kuin duunikavereita :) Tytsyt vei mut duunipäivän päätteeks syömään ja sain heiltä vielä lahjankin. Likat nimittäin vievät mut katsomaan burleskia marraskuussa. An Evening of Burlesque on mainetta niittänyt show, jota on esitetty niin Milanossa, Pietarissa, Zürichissä kuin kotimaassaan Isossa-Britanniassa. En malta odottaa :D
Te varmaan tiedätte mun mielipiteen Reckless Lovesta. No nyt oli myös tuo syksyn vika keikka Tavastialla. Tai siis vika mun osalta. Ei vaan oo mahdollisuutta mennä muille keikoille nyt syksyn aikana. Byyyyhyyy…. Mutta onneks pääsin tuonne Tavastialle, ja sain ”pakotettua” toisen ihanista duunitytöistä mun seuraksi :) Kun keikan jälkeen Mn kanssa käveltiin autolle niin tuli ihan super ihana fiilis. Leuto syksyinen yö, ihana seura, kotikaupungin tuttu keskusta, ihmisiä menossa juhliman… noita hetkiä pitäis olla useemmin.
Tällä hetkellä mä tunnen että kaikki menee hyvin mun elämässä. Tein tän postauksen lähinnä itelleni, muistuttamaan että kaikki on ok, ja nyt tuntuu hyvältä. No lukuunottamatta tuota repsahdusta ruuan suhteen, mutta se nyt ei maailmoja kaada. Ei aina tartte olla jotain spesiaalia tai tapahtua jotain ihmeellistä. Mun arki on hyvää just nyt. Sitä pitää osata arvostaa normi arkea, sillä sitähän meidän suurimman osan elämä on. Mulla on huippu mies, joka ymmärtää mua ja mun höpsötyksiä, joka jaksaa omana vapaapäivänään herätä aikaisin ihan vaan siksi että vie mut töihin, ettei mun tartte mennä julkisilla. Joka kattoo mun kanssa miljoona kertaa aiemmin katottuja frendien tuotantokausia, varmaan tosin salaa itsekkin niistä älyttömästi tykäten. Jonka kanssa on ihana kokkailla kun on vapaa viikonloppu, tai ihan vaan katsoa leffoja kotosalla.
Töissä mulla menee hyvin, mulla on huippukivoja työkavereita, joiden kanssa jaksaa rankimpanakin päivänä heittää huumoria. Lisäks muutama duunikamu on tullut vielä paljon läheisemmäks kuin ennen, ja näiden likkojen kanssa on kiva mennä vapaallakin. Okei, ei se duuni aina niin herkkua ole. Mutta kun koittaa jättää ne negatiiviset asiat ja niitä lietsovat ihmiset taka-alalle, koittaa tehdä oman työnsä niin hyvin kuin voi, ja ennenkaikkea jättää ne ”paskat” sinne työmalle, niin kaikenkaikkiaan asiat on ok.
Mun terveyteni on ollut melko hyvä. Toki kipuja on, mutta kai ne kuuluu asiaan ja onhan niihin tottunut kun koko ikänsä on reumaa sairastanut. Oon iloinen että ne kauheimmat kivut ovat himan laantuneet, vaikka kyllä mulla vieläkin välillä jää yöunet todella vähille lonkkasäryn takia. Mutta ei se oo mitään verrattuna tilanteeseen pari vuotta takaperin.
Kissat ovat olleet terveinä, ja tuoneet äärettömästi iloa (okei, välillä myös harmaita hiuksia toilailuineen, mutta se kuuluu asiaan). Välillä sitä huomaa että kaiken kiireen keskellä on unohtanut halia ja pusutella karvakamuja, mutta silloin sitä sitten ottaa kaiken oikeen urakalla takaisin. Sillä eihän meidänkään yhteinen aika ikuista ole. Samaa tapahtuu myös Rn suhteen. Yhtäkkiä sitä vaan tajuaa että arki ja kiireet vie mukanaan ja sitä pitää toista itsestäänselvyytenä. Unohtaa osoittaa toiselle kuinka tärkeä tämä onkaan.
Muistakaa kaikki arvostaa sitä mitä teillä on arjessa. Älkää keskittäkö kaikkea energiaanne sen ”paremman elämän” metsästykseen. En nyt meinaa etteikö kunnianhimoa sais olla, mutta muistakaa myös elää siinä samalla, ja nauttia siitä mitä teillä on just nyt :)