Hassua…

… kuinka voinkin olla niin innoissani siitä että pääsen huomenna töihin. Mutta totta se on. Musta tuntuu että oon niin monta päivää ollut kotona ja ootellut pentujen syntymää, että on ihana päästä ihmisten ilmoille. Pennuilla ja mammalla tuntuu kaikki olevan hyvin ja voi huomen aamuna hyvillä mielin ainakin näillä näkymin suunnata duuniin.

Tintti ja vauvat

Mä nukahdin melkeen heti tossa Greyn Anatomian jälkeen ja sitten heräsin puol 12… Kai noista pätkäunista on tullut jo tapa näiden päivien aikana. Kun tsekkasin että pentukopassa on kaikki ok, ja yritin saada uudelleen unta niin arvatkaas mikä mul vaan pyöri mielessä? No se että mitä laitan huomenna päälle!!! Onko niin leuto et voin heittää niskaan mun uuden valkoisen Maddenin kevyt untuvatakin, ja jos niin mitkä kengät ja mikä laukku… vai onko kylmää ja joudun tyytymään mustaan toppatakkiin… vai… vai… vai…

Pakko laittaa viel tää yks kuva tänne, mis pennut oli vast muutaman tunnin ikäsii ja mönki päättömästi joka suuntaan. Sitten ne ikäänkuin yhteistuumin alko puskee kohti mamman naamaa ja Tintti oli hieman ahtaalle ajetun näköinen 😀

Mitä noi meinaa???

Kai mä koitan nyt mennä nukkumaan ja jätän takkipohdinnan suosiolla aamuun… öitä <3