Karvaiset kaverit vol.4
Tänään olisi esittelyvuorossa Monnin ensimmäisestä pentueesta meille myös sijoitukseen jäänyt Yami, eli Jansu, Jansupapparainen, Jampparipamppari, Ampiainen, Ampparipamppari, Jamie Lee Curtis. Viralliselta nimeltään Gyllenetigerns Yamilé Coon. Yami on 7 vuotias tyttönen, vaikka jotkut kutsumanimet hieman poikamaisia ovatkin.
Jansu täällä moi!
Yami on siis Monnin tytär ensimmäisestä pentueesta. Kasvattaja oli ilmeisen tyytyväinen yhteistyöhön meidän kanssa, koska pyysi että otettais myös Yami sijoitukseen. Loppujen lopuksi hän ei kuitenkaan Yamilla pentuja teettänyt koska alkoi kasvatustoimintaansa lopettelemaan, joten lunastimme Jansun meille. Yami tekikin sitten meidän kasvattajanimelle yhden pentueen, josta syntyi kolme ihanaa karvapalloa.
Yami on luonteeltaan melko rauhallinen tapaus. Paitsi silloin kun saa hepuleita. Yami on myöskin melko ylitsepursuava noiden hellyydenosoitustensa suhteen. Silloin kyllä pusketaan ja nyhjätään niin että 😀
Yamin oli nuorempana melko räväkkä tyyppi. Tunteet heittelehti kuin teinillä konsanaan. Sen takia oltiinkin R:n kanssa ihan varmoja että tyyppi meinasi pistellä pentunsa poskeen kun synnytti. Näin jälkikäteen ajatellen tuskin olisi niin tehnyt, mutta meikäläinen paniikissa katseli että on on niin raivokasta tuo napanuoran järsiminen että menee koko lapsi samalla, ja nappasin pennun turvaan. Kun synnytys oli ohi niin Yami toimi erittäin äidillisesti ja hoiti pentunsa täysin oikein ja kunnialla luovutusikään asti.
Kun systeri tuli käymään synnytyksen jälkeen pentuja katsomaan niin se oli aivan vakuuttunut että tunsi Yamin masusta vielä pennun liikkeitä. Mä en kyllä mitään tuntenut, mutta en sitten kuitenkaan voinut olla varma, joten kiidätettiin Jansu lähilääkärin pakeille. Se kokeili Jampparin masun eikä tuntenut mitään. Et hei M, oot kyl velkaa meille yhen lääkärikäynnin ku sait mutki mukaan siihen epäilyyn ;)
Jampparipamppari ja lelut, sekä kyhnäystä Monni-mamman kanssa
Yami on väritykseltään punatabby-valkea. Eli punainen kuviollinen jolla on valkoista tassuissa ja kaulurissa. Tähän voisin laittaa vaikka sen tietoiskun…
Punaisia tyttöjä syntyy harvemmin kuin poikia, sillä jotta tyttö olisi punainen, tarvitsee se punageenin molemmilta vanhemmiltaan. Pojat tarvitsevat sen vain toiselta. Näin ollen punaisen tytön vanhemmat ovat aina joko punainen+punainen tai punainen+kilppari.
Tuohon ylläolevaan liittyen tuli mieleen hupaisa tapahtuma. Oltiin Yamin kanssa näyttelyssä ja ennen näyttelyalueelle pääsyä kaikki kissat käyvät eläinlääkärin tarkastettavana. Yami oli siinä eläinlääkärin pöydällä ja tohtori tutkiskeli likkaa. Se kesti ja kesti, tyyppiä puristeltiin perspuolelta oikeen urakalla. Sitten lääkäri kysyi, ”olihan tämä uroskissa?” johon vatasin että ”eipäs kuule ollutkaan”. Tähän tohtori, ”no eipä sitten olekkaan ihme ettei palleja löytynyt!”:D Oli puristellut sen verran kunnolla perspuolta että oli tyhjentänyt anaalirauhaset siinä smalla, ja löyhkä oli sen mukainen! Koita siinä nyt sitten saada likka nopeasti näyttelykuntoon…
Yami osaa olla hyvinkin vaativa, ainakin silloin kun kyse on herkkutikuista. Likka huutaa kovaan ääneen keittiössä, vaatien tikkua. Hän osaa ottaa esiin vedetyn tikun itse pakkauksesta. Ja joskus tuntuukin että se tikun ottaminen onkin se pääasia, ei niinkään sen syöminen.
Jansu steriloitiin nyt kesällä, koska hänelle tuli kohtutulehdus. Onneksi selvisimme pelkällä säikähdyksellä, sillä kohtutulehdus voi olla hengenvaarallinen. Nyt leikkauksen myötä likka onkin sitten saanut hieman painoa lisää. Meidän pikku pullukka ♥ No ei Yami vielä lihava ole, mutta pitää kyllä olla tarkkana ettei hän pääse huomaamatta lihomaan, etenkin kun ne tikut niin maistuvat…
To be continued…