Kondinhengetär(kö)?

Aktiivisuus ja kotoisat asiat täyttävät päiväni. Siivoan, leivon, kokkailen, järjestelen pyykkejä, enkä oikein malttaisi jäädä edes yhtä kokonaista jaksoa kerrallaan katsomaan True Bloodia, ja se on jo sentään jotain!!! Mitä tämä on? Okei, koulutehtäviä on vinopino rästissä, eli se voisi olla syy näihin sijaistoimintoihin, mutta toisaalta, en niitä edes ajattele, joten ehkei se syy sieltä löydy kuitenkaan…

Vahva veikkaus tähän kodinhengetär oloon on ehkä kuitenkin Tintin lähestyvä synnytys. Kaikki on tytölle laitettu valmiiksi, joten keksin sitten lisätoimintoa muualta. En lähtenyt sitten sinne NewYorkeriinkaan koska oon huomannut että likka kaipaa mun läsnäoloa 24/7. Se pääasiallisesti lötköilee meidän sängyllä, ja mun pitää olla kokoajan lähettyvillä. Jos meen olohuoneeseen, se tulee sinne, vähän vastenhakoisesti tosin, ja heti kun suuntaan keittiö-makkari akselille se menee sängylle ja tarkkailee sieltä mua. Siks kirjoitankin nyt tässä keittiössä enkä tietsikkahuoneessa, jotta oon kokoajan likan lähellä. Muutoin niin itsenäinen ja tempperamenttinen kissa on muuttunut hellyydenkipeäksi vaaviksi 🙂 Ennen ei mahaa mielellään saanut koskea, nyt likka oikeen ylpeenä kääntyy selälleen kun kokeilen vauvojen liikehdintää.

Pikku mamma mahoineen

Eilen illalla alkoi jo tehdä mieli jotain hyvää, ja kun ei oikeen mitään ollut, niin katselin netistä reseptejä helpoille pikkuleiville tai jollekkin muulle mikä syntyy nopeesti. Löysin kivan vinkin valmiista murotaikinasta ja hillosta. Pakkasessa oli onneks paketti Pirkan valmista murotaikinaa, ja hilloja yms. sälää multa aina löytyy koska tykkään marmeladi/hillo päällysteisistä leivistä. aamulla sitten otin taikinan sulamaan ja aloin hääräämään.

Eli ainekset joita pikkuleipiin käytin olivat:

• Pirkka pakaste murotaikina
• Lidl:in Linessa kevyt aprikoosihillo
• Maapähkinävoi

Ensin pyörittelin taikinasta semmoisen pienen superpallon kokoisia palloja joihin iskin keskelle kuopan (noin euron kokoisen) morttelin survimella.

Tämän jälkeen täytin kolot aprikoosihillolla ja maapähkinävoilla. Sitten vaan pikkuleivät uuniin 200 asteeseen keskitasolle noin 10 min. ajaksi. Väriä niihin ei mainittavasti tule, ja hillo kannattaa valita sitten sen mukaan että kestää uunissa olemisen. Toi mun hillo ei oikeen tykännyt, vaan meni lötköks, mutta onneks noi kuopat oli sen verran syvät että hillo pysyi niissä :)

Taas valinnan vaikeus, salamalla vai ilman… joten kaksi kuvaa

Hyviä tuli, ja R veti niitä sellasta vauhtia että muutama hassu vaan jäi jäljelle kahvittelun jälkeen (ja noita tuli kuitenkin melkeen puolitoista pellillistä!). Noi hilloiset olivat mun mielestä parempia. Jos taikina olis ollu makeampaa, olis toi pähkinäversio varmaan miellyttänyt mua enemmän. Mieleen tuli kaikkia ihania erilaisia versioita näistä. Päälle vois ripotella kanelia, keskelle vois laittaa vaik säilykehedelmän palasen, pähkinän, tai palan iki-ihana tuplanougattia…

Kokeilkaas ihmeessä, ihan kelpokeksejä jos ei jaksa mihinkään suurempaan venyä :)