Mä veikkaan että mun ilme oli eilen aika pitkälle tuon ylläolevan kaltainen kun kuurasin lattioita. Mä en tykkää siivoomisesta, mutta aina välillä sitä on pakko ottaa luutunvarresta kiinni. Tähän päivään mennessä mä en oo löytänyt hyvää vempelettä jolla siivota lattia, joten perus sini-piialla mennään. Kissojen sotkuja varten (ja oikeesti, uskokaa pois, ne sotkee aika paljon syödessään kun kaikki pitää kantaa aina muutaman metrin päähän ruoka kiposta, tiputtaa lattialle niin että se sapuska köntti räjähtää pitkin poikin ja sitten natustaa naamaan ne muutama isoin biitti, jolloin lattialle jää sitten ne loput…) hankin karkeemman viledan kylppäri pesimen joka on oikeesti aika hyvä, mutta kun sitä ei saa puristettua kuivaksi mitenkään niin se sitten valloittaa lattiat sillä pesuvedellä, yök!. Mä etsin siis varmaan ikuisesti yhtä laitetta joka olis tarpeeks ”karkee” jotta irrottaa lian, ja samalla sellainen että sen saa puristettua tarpeeks kuivaks. Pitänee itse alkaa siivousvälineiden tuotekehittelijäksi 😀 Sillä jos siivoaa paskoilla välineillä niin se kertaa sen ärsytyksen ja duunin määrää ihan jumalattomasti. Luojan kiitos sentään uskoin ihme-sieneen viimeinkin. Mun skeptisyys piti mut erossa siitä herkusta vuosikausia, ja hinkkasin hiki hatussa esimerkiks kaappien ovia, ja sit kun sitä viimein käytin niin olihan se hemmetti sentään ihan ihme-vempele!

Mä tein taas pyhän lupauksen että nyt kun annan kissoille ruuan, niin parinkymmenen minsan kuluttua käyn koko kämpän läpi etsien aina ne ruokatahrat tuoreeltaan etteivät pääse missään piilossa jämähtämään kiinni lattiaan. Pakotin myös R:n sitoutumaan tuohon suunnitelmaan, joka luultavasti tulee kusemaan (pardon my language…) niin pian kun vaan on seuraava ruokinta aika karvaisilla paskiaisilla (no ihania kullannuppuja ne oikeesti on <3 <3 <3). Mikä siinä oikeesti on että on aina niin hyviä suunnitelmia, kuten esimerkiksi se että pesis astian heti sitä käytettyään niin ei lika jämähdä kiinni ja on jatkuvasti astiaton tiskipöytä. Tai että laitat aina tavarat heti paikoillleen niin ne ei vallota koko kämppää. Tai laitat pyykit heti kaappiin jolloin ei kasaannu niitä puhtaan pyykin kasoja. Ja sit muka on aina niin kiire että ei ehdi just silloin laittaa sitä suoristusrautaa paikoilleen vaikka just oli aikaa väkertää lettiä 20 minsaa (okei, viehän se aikaa se viileneminen, mut silti), Tai että kun sovitat vaatteita jos oot lähdössä ulos niin miks ne kaikki sovitetut pitää jättää johonki kasaan, eikä niitä voi laittaa kaappiin, onko aikataulu aina muka niin tiukka? On se jännää, aina tuosta siivomisesta jaksaa valittaa, mutta pääasiassa ne vaikeudet johtuu vaan omista toimintatavoista. Kyllä meidän mummolla oli aina hemmetin siistiä, mutta se toteuttikin tätä ”tuo tullessas, vie mennessäs” periaatetta. Aina kun se meni olkkarist keittiöön, se vei sinne kuuluvat kamat mennessään, tai kun tuli asiaa yläkertaan, se tsekkas onko alhalla mitään sinne kuuluvaa. Kyllä mä useimmiten mainostauolla olkkarista keittöön sännätessäni jätän esim. mukin ja lautasen olkkarin pöydälle, vaikka oonki just menos niiden kotipaikalle ja veis muutaman sekunnin napata ne mukaan. Mutta minkäs voit kun tykkäät niin hemmetisti tosta siivoomisesta että on ihan pakko keksiä itelle niitä turhia lisätöitä 😀

Toi ylläoleva on sit enemmän mun tyyliä. Valot himmeelle niin ei paskat näy… Kyl mä oikeesti oon vähän kade niille jotka tykkää siivoomisesta. Niiden koti tuoksuu puhtaalle ja paikat kiiltää, ja ne viel nauttii siitä puuhastelusta. Mä nauttisin jos mul ois varaa palkata siivooja. Ihan sama kuin ne jotka oikeesti rakastaa liikuntaa…. Mä en nää järkee ees kävelylenkeissä ellei mulla oo jotain päämäärää, onhan se nyt vaan niin paljon kivempaa maata sohvalla ja pyöritellä peukaloita miettiessään mitä hemmettiä sitä tekis…

Ja tän kirjoituksen pointti oli…. enpäs kuulkaa tiiäkkään 😀 No saitte ainaki tietää kuinka vastenmielisenä pidän siivoomista, ja liikuntaa myös… olikohan ne lenkkarit sittenkin täysin turha ostos…