Ajattelinpa avautua teille vähän mun suhteesta alkoholiin…
Eli mulla on mennyt nyt about puol vuotta ilman kännejä. Oon viime joulukuun 14. päivä juonu työkaverin synttäreillä lasin skumppaa, ja puoltoista tölkkiä olutta, ja turkin reissulla kaksi rommicolaa. Muuta alkoholipitoista ei ole tullut juotua. Mä oon viimeiset… no ainakin viis vuotta kärsinyt aina juotuani todella pahoista krapuloista. Ne on kestäny minimissään kaks päivää. Eli jos perjantaina otin niin rehellisesti sanottuna vielä maanantainakin ties juoneensa. Aina mulla on oikeestaan pahat krapulat olleet, mutta nyt ne oikeen alko korostumaan.
Parin viimeisen vuoden aikana aloin kärsiä migreenikohtauksista aina krapulassa. Sitten alkoi tulla ihan ihme oireita. Ekan kerran tosin huomasin jo vuosia sitten että ananas siideri aiheutti sellaisia isoja allergialäikkiä aina välillä. Pistin sen kyseisen juoman jonkin lisäaineen piikkiin. Sitten kerran kun oltiin meillä ja lähdössä sitten illalla baariin, niin tuli tosi vaikea hengittää ja hirveän kuuma. Otin sitten siihen yhden allergia lääkkeen ja alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Mutta vielä ulkona sydän tykytti ja pakkasessa oli pakko pitää takkia auki kun oli niin hemmetin kuuma. Välillä taas meni maha totaalisen sekaisin, ihan riippumatta siitä mitä join. Eli tuo juominen alkoi olee tosi ikävää kun ei koskaan tiennyt että mitkä oireet iskee ja milloin.
Mä en oo koskaan ollut sellaista tissuttelevaa tyyppiä, ja kohtuu juominen ei todellakaan aina ole onnistunut. Ja nyt vielä viime keväänä kun sain mun uudet särkylääkkeet niin alkoholi tuntui humahtavan päähän ihan super vauhtia, ja tuli aina juotua ihan liikaa.
Mä en mitenkään ole päättänyt juomista lopettaa, mutta kun se alkoi olemaan niin perin ikävää, ja illat saatoi loppua kesken ihan vaan siks että mulle iski niin paha migreeni tms. Niin jotenkin se vaan on itsestään loppunut. Mitä pitempää oon ollut juomatta, sitä enemmän mua kuvottaa koko ajatus siitä että joisin alkoholia. Aluks ällötti vaan ajatus siitä krapulasta, mutta nyt tule kylmät väreet jo ajatuksesta että tilaisin olut tuopin ja joisin sitä. Ajatus sen hajustakin kuvottaa…
Muistan kuinka nuorempana oli ihan mahdoton ajatus lähteä ulos selvin päin. Tai siis jonnekkin bilettämään ilman viinaa. Nykyään mulle ei tuota minkäänlaista ongelmaa mennä juhlimaan selvin päin. Välillä vaan tuntuu toisille olevan ongelmana se että en juo. Niinkauan kun mulla on edessä joku juoma joka edes kaukaisesti muistuttaa alkoholia ja vois olla esimerkiks joku kossuvissy niin kaikki on ok. Kukaan ei omalta humalatilaltaan huomaa et oon selvin päin. Eikä noteeraa vaik ei niin kännissä oliskaan. Mutta jos sanon etten juo niin siitä tulee yhtäkkiä ongelma. Miks et juo? Juo nyt vaan? Ota ees pari!! Mä en tiedä mikä tän ongelman aiheuttaa… mun käytös se ei voi olla koska se ei haittaa niin kauan kun porukka luulee et juon. En oo mikään hiljainen nurkassa istuja, joten puhua pälpätän ihan samalla tavalla. Tosi selkeemmin ja luultavasti enemmän asiaa ku kännissä. Enkä jankuta samaa p***aa uudestaan ja uudestaan. Toki mulla on myös kavereita (suurin osa onneksi) jotka osaa suhtautua tähän tilanteeseen täysin normaalisti, eikä heitä haittaa yhtään mun selvistely 🙂
Alussa myös R koki sen pienenä ongelmana kun en juonu. Liekö sitten tuntenut morkkista omasta juomisestaan. Nykyään se ei haittaa ja on ihan fine hänen mielestään ja sanoikin tuossa just että hälle on ihan sama juonko vaiko en. Mulla tuli alkuun myös vähän outo fiilis omasta juomattomuudestani, ja ajattelin että onko se R:lle vaikeeta, ja pilaanko hänen illan selvistelylläni. Mutta osaan nyt itse jo suhtautua asiaan. Ja onneks R ei myöskään kovin usein ota, joten se ei ole ongelma kummallekkaan meistä. Ja bonuksenahan tossa on että enää ei tuu niitä täysin turhia känniriitoja kun toinen on selvinpäin ja osaa suhtautua toisen mahdolliseen päänaukomiseen tai hölmöilyyn 😉
Nyt oon myös selkeesti huomannu sen kuinka ääliömäisesti jotkut saattaa käyttäytyä ollessaan humalassa. Toki sen aiemminkin jo tiesin (tottakai), mutta nyt se näkyy niin konkreettisesti kun on itse skarppina ja huomaa mitä ympärillä tapahtuu. Mä en missään nimessä moralisoi niitä jotka juo. En en… mä vaan oon itse tehnyt tämän valinnan ja olen siihen äärimmäisen tyytyväinen. En sano ettenkö koskaan tulisi vetämään lärvejä, mutta tällähetkellä tuntuu siltä että en tippaakaan kaipaa alkoholia 🙂
