Tää on taas näitä päiviä kun tuntuu ettei lähe käyntiin, ei sitten millään. Mulla loppu eilen aamuna yövuorot ja tänään oli iltavuoroon meno… oon nukkunu ihan hyvin, ei siinä mitään, mutta eilen kotiin tultua oli niska jotenkin jumissa. Päivän edetessä se jumikin eteni, ja lopulta tuntui että en pysty päätäni ollenkaan kääntäämään. Ihan kun selkärangan tilalla olis joku rautatanko joka ei salli mitään kiertävää liikettä.

No illalla turvauduin Mobilat voiteeseen ja pariin relaksanttiin että pääsisin tänää edes jotenkuten liikkeelle. Joo, oon mä liikkeellä, mut ihan huonona anyway. Mietin että mitää oon tehny, et miks tää on menny tällaiseks tää selkä, mut en vaan saa mieleen yhtään mitään… Selkälihaksia kiristää ku venyttää niitä, niska ei oikee mielellään käänny, jee, mä suorastaan innosta hihkuen lähen töihin… Voihan sanonko mikä! No pari tuntia armonaikaa enneku on lähettävä, mut sitä ennen pitäis päästä suihkuun ja pestä hiukset ja ja ja…

Tunnen itseni kovin raihnaiseksi…ainakin vielä on olo ku tolla allaolevan kuvan ukolla… hutera, ja tuntuu että kaikki mitä teen, vie tuplaten aikaa siitä mitä normaalisti menis.

Jos olis fiksu niin venyttelis aina herätessään niinkuin kissat tekevät. Silloin ei pääsis varmaan niin helposti tulemaan näitä jumituksia.

Ja arvaatkaa vaan istunko tässä koneella ryhdikkäästi vai makaa-röhnötänkö… juu, sitä jälkimmäistä hyvinkin. Ei hemmetti! Nää on niitä hetkiä jolloin lupaa pyhästi itselleen että nyt mä alan venyttelee joka aamu, voimistamaan mun selkälihaksii ja muutenkin treenaamaan ”paremman ja terveemmän tulevaisuuden eteen”. Arvatkaa mitä käy ku selkä on kunnossa ja vois treenit aloittaa? Toi kaikki unohtuu, pyyhkiytyy pois mielestä ja sen muistaa vasta sitten kun seuraavan kerran tässä koneella sadattelee jumiutunutta selkää.