Ahdistusta…
Mulla on torstaina koulupäivä. Oon varmaasti täällä sivunnut aihetta muutamaankin otteeseen. Mutta juttu siis on niin että käyn muutaman duunikaverin kanssa päihdetyön koulutusta. Tää siks että tuun vastaisuudessa työssäni enemmän ja enemmän kohtaamaan ihmisiä joilla on mielenterveysongelman lisäks myös jonkinlaista päihdetaustaa.
Mä toimin mun kouluhommien kanssa tismalleen samalla tavalla jo silloin kun opiskelin Metropoliassa röntgenhoitajaks, ja luullakseni myös silloin kun vaatturiks opiskelin nuorempana. Mun toimintatapa on selkeesti se että viittaan kintaalla tehtäville siihen saakka kunnes mul on enää yks päivä aikaa tehdä ne tehtävät. Jotenkin onnistun myös työntämään ne hommat taka-alalle niin ettei ne juurikaan mun päiviä haittaa, enkä hirveesti niistä kanna huolta… ennenkuin se tehtävän palautuspäivä kolkuttelee ovella.
Nyt on kyllä jo aikamoinen stressi, sen voin myöntää. Mulla on yks kirjallinen tehtävä rästissä, ja olis kiva palauttaa se ennen torstaista koulupäivää. Sen lisäks mulla on näyttösuunnitelman teko, ja se on painajaista, koska en aiemmin ole ollut koulussa/koulutuksessa jossa näyttösuunnitelmia tehdään. Oon suoraan sanoen pihalla! Motivaatio on nollassa ja muutama päivä aikaa… What the hell am I gonna do!!!
Kun vaan olis niin kunnollinen ja fiksu opiskelija että hoitais kaikki aina pois alta heti kun mahdollista. Mä oon tuskaillut tän ominaispiirteeni kanssa oikeesti niin kauan kuin vaan muistan. Voi kun kaikki koulu olis vaan sellaista että istutaan luennolla ja kuunnellaan kun joku fiksu puhuu… Kotitehtävät on sanonko mistä!
Ja ihan ku tässä ei olis tarpeeks, meillä on myös koe silloin torstaina… Plus että oon yövuoroissa koko viikon. No sinäänsä hyvä et yöllä saatan ehtiä tehdä noita tehtäviä, mutta se motivaatio… Ja voin vaan kuvitella miten koe menee kun en oo nukkunut juuri lainkaan. Nytkin tänä aamuna tulin kotiin, tehtyäni 19 tunnin vuoron, ja menin nukkumaan siinä 10.30 ja oon jo hereillä, heräsin siin klo 13.
Sit mä oon myös mestari siinä, että kun pitäis tehdä kouluhommia, mä keksin ihan mitä vaan, muka tärkeempää. Pitää siivota, pyykätä ja kokkailla, kaikki veruketoiminta käy. Ja kaikki on toki tehtävä just silloin kun pitäis kouluasioihin syventyä.
Tää on silkkaa kidutusta. Arvatkaa kuinka monta kertaa oon katunut että lähdin mukaan tähän. Nyt kyllä päätin että mua ei saa enää ikinä opiskelemaan yhtään mitään! Voin kyllä käydä lyhyissä päivän parin koulutuksissa, mutta ihan heti mua ei kyllä saa tällaiseen hajanaiseen puolentoista vuoden projektiin, se on saletti! Itseänihän tästä vaan saan syyttää, mut silti…
Olen puhunut…
