En muuten oo juuri mitään kertonut teille meidän turkin reissusta. Voisin tähän nyt pikkaisen aloitella juttua. Mä nyt täs ekas postauksessa keskityn lähinnä meidän hotelleihin kun ne oli mun mielestä niin luksuksia verrattuina niihin missä yleensä matkoilla ollaan. Mehän käytiin sellaisella super halvalla Grouponin reissulla. Hintaa tais olla vähän reilut parisataa euroa per nuppi. Keskustelupalstoilla oli hirveesti negatiivista juttua tosta reissusta. Porukka valitti sitä kun piti osallistua retkille, ne valitti siitä että puolihoidossa joutui itse maksamaan ruokajuomat illallisella. Come on! Mikä puolihoito muka sisältää juomat? Mutta sitten siellä oli myös niitä jotka olivat tykänneet tosi paljon. Jotkut pelottelivat ja kehoittivat perumaan koko reissun.

Mun mielestä meidän matka kuitenkin oli tosi hyvä. Mutta mä tykkäänkin liikkua ja nähdä erilaisia paikkoja, en junnata hotellilla ja sen lähiympäristössä. Ainoo negatiivinen asia oikeestaan tapahtui ennen matkaa ja se oli se, että kun liput ja info tulivat pari viikkoa ennen lähtöä, niin hotelli olikin muuttunut. Myös lähtöpäivä ja lähtöaika muttuivat vielä matkan varrella. No se ei meille aiheuttanut mitään lisäjärjestelyjä koska alkuperäinen lähtöpäivä ois ollut perjantai, ja nyt siirtyi lauantaille. Oli vapaaksi otettu noi päivät anyway, myös sielä loman jälkeen oli vapaata niin ettei joutunut töiden takia uudelleen järkkäilemään. Plus että kun asutaan helsingissä niin matka kentälle sujui, ei tarvinnut mitään hotelleja kuten jotkut matkakumppanit jotka tulivat esim. pohjois suomesta. Heillä oli varattunina hotellit ja muut, ja sitten kun näitä muutoksia tuli niin tottakai ne aiheutti ongelmia.

Lähdössä kentälle ihanassa lumisateessa

Meidän lento oli sitten vielä reilun tunnin myöhässä siitä jo muutetusta ajasta. Kun tultiin kentälle niin iski pienoinen paniikki kun omaa lentoa ei lähtevissä lennoissa näkynyt. Alkoi mieleen hiipiä pelko että jospa se olikin lähtenyt silloin aamulla niinkuin alunperin oli tarkoitus. Pikainen ravaus infopisteelle, ja sieltä saatiin tieto että kone vaan on myöhässä. No ei siinä sitten muuta kun Starbucksiin kahvittelemaan ja lähtöä odottelemaan 🙂

Kaikenkaikkiaan lento ja muut kuljetukset sujuivat hyvin. Kaikki oli hyvin organisoitua, ja yllätyksenä tuli se että koneessa tarjottiin ilmaiseksi kahvia, sämpylää ja kakkua, vaikka mitään ei matkan hintaan pitänyt kuulua. Liekö tuo sitten kyseisen lentoyhtiön tapa, who knows.

Ne meidän hotellit oli kaikki tosiaan aika luksuksia. Tai siis mä en oo tottunut niin hienoihin, koska me mennään aina mahdollisimman halvalla, eikä se hotelli juurikaan merkkaa koska ei me siellä aikaa vietetä. Eli oltiin kolmessa eri hotlassa. Yks oli Belekissä, yks, Pamukkalessa ja yks Antalyassa.

Belekin hotlan aula

Ja koska hotlan nimi oli Siam Elegance niin myös huoneen tunnelma oli itämainen

Yks hotellin sisäpihoista parvekkeelta kuvattuna

Mä rakastin ton hoteliin kaikkia ihania yksityiskohtia. En vaan kehdannut niitä kaikkia kuvailla. Tuli vaan jotenkin niin urpo olo heilua siellä kokoajan kameran kanssa seiniä, lattioita ja kattoja kuvaillen. Tää seuraava mun oli kuitenkin ihan pakko ikuistaa…

Aikas kiva vai mitä?

Me R:n kanssa molemmat tykättiin tästä hotellista eniten. Siel oli parhaat aamupalat ja huone oli kivoin. Järkytyksen hetkiä me koettiin kun mentiin Pamukkalen hotellin huoneeseen. Siellä ei ollut parveketta. Eikä ikkunoita saanut auki niiden ihmeellisten verhoviritelmien takia. Ja se on tupakoivalle aika kova paikka. No sitten Rampattiin tupakalla ulkona. Ja onneks tuol viivyttiin vaan se yks yö…

Pettymysten huone…

Muutoin tuo hotelli oli kyllä kaunis. Ja siellä oli ehkä kaikkein kotoisin ja rennoin tunnelma jos näitä kolmea hotellia vertailee. Aulassa oli tosi herkku kattokruunu. Tosin onneks niin jumalattoman iso että tollaisesta ei olis edes realistista haaveilla. Eikä se välttämättä sitten pienempänä enää olis niin wau!

Pamukkalen hotelli

Tosiaan toi hotla oli kans joku Spa niinkuin myös se Belekin hotelli. Tuolla oli isot uima-altaat ulkona ja sisällä. Siel oli myös altaat joissa oli sitä samaa vettä kuin Pamukkalen kuuluisassa Kleopatran altassa. En käynyt uimassa, joten näytän yhä ikäiseltäni enkä 10 vuotta nuoremmalta. Meillä oli hotellin pihalla myös oma pieni tulivuori 🙂

Our little volcano…

Ja kuten sanottua, ulkona rampattiin tupakalla…

Tuolta me sitten lähdettii Antalyaan. Siellä se hotelli oli jotenkin tosi jäykän oloinen mesta. Pääovella oli metallinpaljastin… Mutta tuolla oli ehdottomasti kaikkein upeimmat maisemat! Asuttiin 9. kerroksessa ja näkymät oli huikeet.

Yöversio…

… ja aamuversio

Mutta olihan tuokin hotla todella upea sisältä. Oli hienoja reliefejä seinillä ja porraskuilu oli aikamoinen.

Antalyan hotellin seinää

Saman hotellin portaita

Asia josta mä olin iloisesti yllättynyt turkissa oli se, että kissat oli siellä todella hyväkuntoisen näköisiä. Esimerkiks kreikassa ja muissa eteläeuroopan maissa ne on aina paljon huonompikuntoisia ja laihempia. Vaikka ne turistimestoissa aina on niin että ”joo kyllä me tykätään meidän kissoista” jne. niin ne on huonommassa kunnossa kuin tuolla. Mä näin tasan yhden kissan joka oli hieman sottaisen näköinen, ja se oli valkoinen ipanakissa, joka riehu semmoisessa kuivassa hiekassa istutusten alla. Joten varmaan se siitä putsaantui kunhan lopetti hillumisen 😀 Mietin että olisko tällä kissojen kondiksella tekemistä esim. uskonnon kanssa. Että onko muslimeilla joku semmoinen että ne kunnioittaa kaikkea elämää eritavalla kuin meidän länsimaiset uskonnot… ja näin ollen kokevat olevansa myös vastuussa kulkukissoista ja koirista. Mene ja tiedä…

Kaveri hengaili ja tiiraili merelle. Toi näyttää kovin pelottavalta, mut ei siinä ollut suoraa pudotusta vaan siin oli sellainen penger.

Antalyan hotlan maisematerassilta

Nää tyypit oli salettiin siskokset kun niiden naamat oli ihan saman näköiset ja ruumiinrakennekki oli ihan sama.

Noin, siinä oli alkuun vähän selostusta meidän hotelleista. Siks mä niistä niin intona kertoilen kun tosiaan en oo aiemmin noin hienoissa ikinä ollut. Ens kerralla kerron sitten jostain muusta. Ehkäpä niistä nähtävyyksistä sitten…